Nonnih, täällä sitä sitten ollaan! Floridan lämmössä!Tai talvikauden toinen päivähän täällä on mutta New Yorkin viiman jälkeen on ihanan lämmin.
Lento New York, La Guardia -> Florida, West Palm Beach sujui ongelmitta...mitä nyt koneessa oli lauma lapsia ja pari koiraa ulvomassa kilpaa...mutta kuitenkin!New Yorkin loman ja tahtojen taiston jälkeen meille melkeimpä riitti että kone pysyy ilmassa! Lennon jäljiltä saimme kuitenkin huomata yhden matkakumppanimme haavoittuneen vakavasti...tuliterä matkalaukkuni (Mirkan veska siis) oli ilmeisesti jäänyt johonkin mutkaan hihnan väliin tai jotakin, koska siitä oli ulkotasku miltei irti ja muun muassa käsilaukku ja aurinkolasit muussina, mitkä olivat siis sisätaskussa!Muutaman kerran siinä sitten ihan rehdisti suomeksi kiroilin kanssamatkustajien säälivien katseiden alla. Kiitos Delta airlines.
No mutta, matka jatkui lentokentältä kämpälle helposti yhden harjoittelun ohjaajamme kyydissä. Olimme siis tulossa rauhalliselle, joskin hieman syrjäiselle alueelle, jossa asuu muitakin suomalaisia suomalaisen kirkon kyljessä...no ei aivan! Täällä on kyllä ennen asunut suomesta muuttaneita, mutta kun heistä on aika jättänyt, on talot myyty ja...noh, elintaso laskenut. Mutta kirkko kuitenkin on ja esikoulu. Ja ovat jopa siistimmässä kunnossa, kuin kuvittelimme.
Eilen kävimme pomon kyydillä ja kustantamana syömässä hienossa ravintolassa/hotellissa (The Breakers jossa Vernalla oli hieman ongelmia valita ruokaa: kalaravintola ja Verna ei syö mitään mereneläviä), ajelemassa hienostoalueella ja eläintarhassa. Ja nyt Verna huutelee vielä, että Breakersin ruoka oli kyllä tajuttoman hyvää kunhan löytyi kalaton annos. Ja itse lisään vielä että Pineapple martini...huh huh, pelkkää viinaa! Mutta Okeeheelee nature center oli siis tuon mainitun eläintarhan nimi ja siellä asustelee Floridan luonnosta pelastettuja eläimiä, koska ne eivät siellä enää syystä tai toisesta ole selvinneet. Okeeheelee on intiaanien kieltä ja taisi tarkoittaa hiljaisia vesiä tms. Verna sai käärmeistä inhon väristyksiä, mutta itse olin niitä innoissani sorkkimassa. Uskalsin ottaa pienen alligaattorin Alin käteen...laitetaan kuvia tänne kun energia ja aika riittää.
Tänään aamulla sainkin sitten oman osani väristyksistä kun menin aamuseiskalta unenpöppörössä juomaan vettä. Keittiön pöydällä vesikannun vieressä minua kiiluvilla silmillään tuijotti ainakin kahden kilon torakka! Siinä se toljotti ja heilutteli metrisiä tuntosarviaan ja minä miltei laskin alleni! No ei sentään, ehkä oli taas vähän lapinlisää tuossa...mutta oli se isoin tähän asti ja todella toivon että suurin mitä tulen koskaan näkemään... Onneksi Verna oli kertonut, että niitä ei kannata tappaa, koska lajitoverit haistaa murhatun frendin ja tulee joukolla hakemaan sitä. Otin siis kipon, vangitsin torakan sen alle ja painuin takaisin nukkumaan. Heitin elukan sitten herättyäni pihalle eikä se ollutkaan niin iso ja kamala kuin miltä se oli hämärässä näyttänyt.
Tänä iltana olisivat sitten vuorossa suomalaiset kauneimmat joululaulut tässä tien toisella puolen kirkossa. Jos nousisi edes vähän joulutunnelma...se kun ei täällä palmujen alla nyt oikein ole yhtä helppo saavuttaa kuin Suomessa polvia myöten hangessa. Tai tänä jouluna taitaa vertaus "kaulaa myöten" olla kohta kuvaavampi...tänne lätäkön taakse on kiirinyt huhu ennustetusta jouluisesta lumimyrskystä!
Tässä siis päivitys tähän asti. Nyt lähdemme availemaan ääntä iltaa varten...siis Verna avaa, minä olen turpa kiinni kun yskä ei ole edelleenkään hellittänyt...ja kun siis en terveenäkään osaa oikein laulaa niin nautin muuten vaan tunnelmasta :)
-Mirka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti