Siitähän onkin vierähtänyt yli kuukausi kun viimeeksi ollaan tänne kirjoteltu.. Aika on vierähtänyt yhdessä hujauksessa, olihan helmikuu lyhyempi kuukausikin, mutta kaiken kaikkiaan kolme kuukautta on mennyt ihan älyttömän sukkelasti..
Helmikuussahan pyörähdettiin Key Westissä eli Floridan eteläkärjessä, josta on 90 mailia Kuubaan. Key West oli oikein mukavanoloinen ja viihtyisä pieni paikka, mutta bussissa vietettiin yhteensä yli 11 tuntia saman vuorokauden aikana, joten jokseenkin alkoi jo paikkoja puuduttmaan. Eli todellakin suositellaan jäämään muutamaksi yöksi!! Sää suosi meitä ja Key Westissä taisikin olla siihen mennessä lämpöisin päivä..
Pyörähdettiin myös Bahamalla, oltiin siellä viikonloppu.. Saatiin perjantai vapaaksi joten lähdettiin jo hyvissä ajoin ja sitten sunnuntai iltana olitiin kotona. Lentää hurautettiin sinne pienellä 19 paikkasella koneella, näkymät lennon aikan olivat aika huikeat. Bahamallehan lähdettiin vain rentoutaam ja ottamaan aurinkoa.. Aurinkohan paistoi ensimmäiset puolitoista tuntia koko reissun aikana, jonka jälkeen satoi ja taivasta peitti paksu pilvikerros.. Hauskaa meillä oli siitä huolimatta, illanviettopaikat eivät olleet yhtään hassumpia!!
Ostoskeskuksissa ja outlet myymälöissä ollaan tietenkin pyöritty.. Se olikin lisälaukun paikka, kun punnittiin laukkuja.. Lake Worthin keskustassa oli pari viikkoa sitten Street Painting Festivals, joka oli hieno kokemus sekin.. Kadut olivat täynnä toisiaan hienompia maalauksia, - onneksi tänä vuonna ei satanut! Työergonomiasta ei siinä hommassa näyttänyt olevan tietoakaan, huh huh!!
Ai niin!! Suomipäivät meinasi melkein unohtua.. Eli tossa parin mailin päässä on Suomi-talo, jossa järjestettiin Suomipäivät.. Siellä oli tansseja ja erilaista ohjelmaa pitkin viikkoa ja huipennuksena oli toritapahtuma, jossa mekin käytiin vierailemassa.. Dumleja olisi ehkä vähän tehnyt mieli, mutta pidettiin pintamme ajatuksella että kohtahan ollaan jo kotona!! Rokkaa ja muurinpohjalettuja oli pakko ostaa!! Kovasti ovat aktiivisia nämä suomalaiset täällä, ihanaa että Suomi-henkisyyttä löytyy täällä rapakon takanakin!! (:
Uskokaa tai älkää, mutta kaksi kertaa ollaan päästy rannalle koko reissun aikana.. Arkipäivisin siihen ei tietystikään töiden puolesta ole ollut mahdollisuutta, mutta ei ole sääherra meitä mitenkään lellinyt.. Kyllä siellä rannalla makoiltiinkin kun se paistoi ja pahemmilta aurinonpolttamilta vältyttiin, mutta molemmilla oli vähän toisenlaiset oletukset ilmojen suhteen.. Ja käytiin uimassa, vaikka hait ovat piirittäneet tätä rannikkoa..
Tiistaina käytiin Florida Panthersien pelissä!! Sitä kovasti toivottiin ja onneksi se onnistui vielä näin viimetingassa, kiitos siitä!! Mahtava kokemus oli sekin, eikä ne viereiset katsojat yhtään ihmetelleet vaikka suomeksi vähän siinä kommentoin peliä, noh ehkä en nyt niin vähääkään.. Mutta tunnelma oli kohillaan ja voitto tuli kotiin!! Kumpikaan meistä ei ole aikasemmin ollut jääkiekkoa katsomassa, ei hullumpi eka matsi!!
Mutta nyt istun viimeistä kertaa ruokatauolla ja yritän miettiä miten tän reissublogin päättäis.. Kaksi tuntia olisi vielä töitä jäljellä ja sitten vikat siivoukset ja laukkujen pakkaukset.. Huomenna Miamin kentältä Dusseldorfiin, siellä 7h ja sitten kotiin Suomeen!
Ihan älyttömän isot kiitokset kaikille, jotka jollakin tavalla olitte osallisina tässä meidän reissussa!! Niitä ihmisiä kun on niin paljon, joten en käy niitä luettelemaan.. Meille tää oli mahtava kokemus, meidän matkalaukuissa kotiin kulkee shoppailujen ja tuliaisten lisäksi myös paljon muistoja, perspektiiviä niin koulua kuin elämää varten, amerikanenglantia ja eiköhän meidän kolmenkuukauden mittainen lähes aukoton symbioosi Mirkan kanssa jättänyt meihin jonkinlaiset jäljet.. Kiitos Mirka!!
... Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.. Teille laulamme nyt näkemiin..
torstai 10. maaliskuuta 2011
torstai 10. helmikuuta 2011
Kuvia päiväkodilta
 |
| Uusi kiipeilyteline |
 |
| Leikkitila |
 |
| Meidän oleskelutila/ruokahuone + varasto |
 |
| Meidän huone |
 |
| Meitä vastapäätä oleva kirkko |
 |
| Meidän koti + päiväkoti |
maanantai 31. tammikuuta 2011
Päiväkodin elämää...
Jaahas…aikaa on vierähtänyt edellisen blogipäivityksen jälkeen mutta nyt tulee taas tekstiä. Verna taisi lupailla viime tekstissä että seuraavalla kerralla kerrotaan työstä ja päiväkodin elämästä…
Eli asutaan päiväkodin yhteydessä, samassa rakennuksessa. Laitetaan muutama kuva varmaankin tuossa perään. Sisäänkäynti on sama päiväkodin kanssa ja aamulla heräämmekin siihen kun ensimmäiset lapsukaiset kirmaavat hihkuen hoitoon…meidän huoneen ikkuna kun on sisäänkäynnin kohdalla ja äänieristys olematon. Niimpä tiedämme jo ennen työpäivän alkua esim. kenen lounasboksi on unohtunut kotiin.
Nukutaan Vernan kanssa samassa huoneessa…onneksi sentään eri sängyissä! Symbioosi on kyllä niin vahva, että välillä ihmetyttää miten olemme selvinneet ilman että olisimme olleet toistemme kurkussa kiinni. Asumus siis koostuu yhteisestä makkarista, vessasta, ”aulasta”, yhdistetystä olohuone+ruokahuoneesta ja keittiöstä, jonka jaamme päiväkodin kanssa. Olohuoneesta on siis näköyhteys päiväkodin puolelle, mutta emmehän ole ikinä ”kotona” kun lapset ovat paikalla, joten eipä tuo haitanne…paitsi aamupala on välillä meluisan puoleista!
Työpäivä alkaa meillä klo 9. Herätyskello pärähtää aina klo 8…työmatkaan kun ei kulu aikaa, niin ehtii mainiosti. Ensimmäiset lapset tulevat aamulla klo 7:30 ja heidät ottaa vastaan Miss Dee. Hän on iäkkäämpi ohjaaja, joka tekee vain muutaman tunnin päiviä. Puoli kymmenen aikoihin laitamme soimaan iiihanan rämpytyksen ”It’s time to clean up!!!” …jolloin lapset kiltisti tai vähän vähemmän kiltisti siivoavat noin tonnin verran leluja lattialta ja istuutuvat kiltisti…tai vähemmän kiltisti lattialle saadakseen luvan mennä vaihtamaan ulkokengät. Oman jännitysmomenttinsa aamuihin tuo Floridan talvi. Jos asteita on esim. +15 harkitsemme jo vakavasti, onko liian kylmä viedä lapset pihalle. Ja suomalaisen korvaan ihan uskomattomalta kuulostaa että syy on se, etteivät vanhemmat huomaa laittaa lapsille tarpeeksi vaatetta mukaan!
Ulkoilun jälkeen on luvassa välipalaa, päivän oppilaan valintaa, kalenterihetkeä, musiikkia/ohjattua leikkiä ja ruokailua. Kun nappulat on ruokittu ja keittiö siivottu koittaa meidän reilun tunnin ruokis. Sen takia niin pitkä, että osa lapsista ottaa päikkärit ja meillä on tilaisuus ottaa yhteyksiä Suomeen. Klo on silloin suomessa 8:30-10:00. Tähän väliin kerron, että lapsia on hoidossa yleensä n. 13-17…eli hulinaa ja vilskettä on niin että välillä uhkaa nousta niin sanotusti jonkinlaista uloketta otsalohkoon. Pidempi tauko tulee siis ajoittain todella tarpeeseen. Ruokiksen jälkeen lapset leikkivät vapaasti sisällä, osa lähtee puolivälissä päivää kotiin, loput tiputellen pitkin iltapäivää. Päiväkoti suljetaan klo 17 , minkä jälkeen Verna ja minä käynnistetään imuri, mikä kuulostaa enemmänkin moottorisahalta…eli kuulovaurio on ilmeinen tämän reissun jälkeen :O Ja joo, myönnetään, otetaan aina vähän varaslähtö tuohon siivoukseen, jotta päästään mahdollisimman aikaseen töistä. Lisäksi meillä on hoidossa poika joka RAKASTAA imurointia…käsittämätön tyyppi!! Eli annamme hänen välillä imuroida ettei tule paha mieli kun joutuu vaan vierestä katselemaan moista himohommaa kuin imurointi. Aina ei voi käsittää mitä lapsen mielessä pyörii, heh!
Alussa mietimme, josko arki-illoista tulee pitkiä näin syrjäisellä seudulla ilman autoa, mutta enemmänkin on kiire myös vapaa-ajalla! On lentopalloa, jumppaa, ruokakauppareissua, ulkona syömistä, American Idolssin katsomista kimpassa, Wallgreens-kosmetiikkashoppailureissuja ja vaikka mitä! J Eli vaikka välillä menee valituksen puolelle niin hei, hyvä ja opettavainen reissu!
Eilen käytiin Disney Worldissa, Magic Kingdomissa! Ihanan lapsellinen paikka! Nähtiin vaikka mitä…3D- Mikkileffa ja vuoristoradassa oltiin ja Minnin talossa vierailtiin ja prinsessoja nähtiin ja älyttömän hieno ilotulitus ja kääk vaikka mitä! Kyllä oli kivaa näin aikuisillakin.
Mutta nyt on sunnuntai-ilta heilahtanut melkein seitsemään ja on aika kokata huomisen aamupuuroja lounas…ja ylihuomisen. Ollaan kokkailtu yllättävän paljon itse. Alkaa kummasti kokkaus kiinnostamaan kun syö New Yorkissa ihan mitä sattuu ja käy vähintään kerran viikossa ulkona syömässä. Päiväkodin ravintola V&M:n Menussa on ollut mm. lihapullia+perunamuusia, tortilloja, kyljyksiä+lohkoperunoita, lihaperunasoselaatikkoa ja tänään on listalla riisipuuroa ja jauhelihakastiketta+spagettia.
-Mirka
Lisäys: Lapset tuovat täällä mukanaan omat eväät, asiaan kuuluvissa eväslaukuissa. Yleisin eväs tähän mennessä on varmasti ollut makaroni juuston kera ja tokana on paahtoleipä hillon tai maapähkinävoin kanssa.. Toisinaan pienehköä kiristystä aiheuttaa ruokahetket, jolloin vajaa 20 vatsaa ovat todella nälkäisiä, itkettää kun iskä laittoi taas väärää leipää ja ohjaaja ei kuule vaikka olen jo 5 kertaa sononut: Teacher I’m done !! Eli meidän näkökulmasta: Syöny nyt vaan vielä, ethän sie oo vielä syöny mitään, et saa herkkuja jos et syö kunnolla.. Odottakaa, ei voida auttaa teitä jokaista yhtä aikaa, eikö olla sanottu että pitää viitata kun on asiaa.. Tääl on ihan hirvittävä meteli, hi guys!! Mutta kertaakaan ei ole vielä mennyt ykskään purkki väärään laukkuun (yhtään ei oo ainakaan palautettu), ja miettikää kaikissa laukuissa ei oo edes nimiä, ja niitä on välillä se 18! Hyvä me!!
-Verna
perjantai 21. tammikuuta 2011
Kuvia matkan varrelta..
 |
| :D |
 |
| City Place |
 |
| Nam nam, yhtään niin hyvää kun Suomessa ei oo viel löytyny.. |
 |
| Miami |
 |
| Miami |
 |
| Se kuuluisa Mangorita!! |
 |
| Joo o, kannattaa ostaa lippu!! |
maanantai 17. tammikuuta 2011
Tapahtui muun muassa sunnuntaina 9.1.11
Me tytöt katsottiin silloin lauantaina oikein tarkasti aikatauluja ja karttoja että mille pysäkille mennään sunnuntaina, jotta ei tartte sitten istua turhaan siellä vajaata tuntia niin kuin lauantaina tehtiin.. Päätettiin että klo: 12 bussiin ehditään, jotta jää sitten aikaa shoppailuille.. Kello oli 10 yli 12 kun otettiin pyörät irti tolpasta ja kysyttiin kadun reunassa seisovalta todennäköisesti haitilaiselta mieheltä, mistähän kyseinen bussi mahdollisesti menee.. Ja sehän meni ihan toiselta kadulta.. Mies käski etsiä bussipysäkin jossa lukee nro 2, tai niin ainakin oletettiin, hänen äidinkieli taisi olla jokin muu kuin englanti…
Polkaisimme kyseiselle avenuelle ja bussitolpissa luki vain bussi numero yksi.. Kun sitten oltiin siinä aikamme palloiltu ja kyseenalaistettu taitojamme liikkua julkisilla, kysyimme jälleen joltakin mieheltä mistä mahtaisimme päästä kyseiselle alueelle... Mies sanoi että numero 1 pääsee myös ihan mainiosti, kunhan vaan jäämme oikeassa kohdassa pois.. Noh, johan meitä vähän hymyilytti ja käytiin sen kunniaksi ostamassa jätskit viereisestä kaupasta.. Istuimme bussipysäkin penkille, söimme jätskit ja sieltähän se bussi jo melkein tulikin.. Se oli yllätys, sillä niitä menee sunnuntaina vain kerran tunnissa ja oletimme että edellinen bussi oli juuri mennyt..
Pääsimme määränpäähän! Kysyimme vieressä istuvalta naiselta oikean tienhaaran, jossa jäädä pois bussista. Meitä neuvonut nainen jäi pois samalla pysäkillä joten kysäsimme häneltä minne päin mennä löytääksemme kaupat.. Hän sitten iloksemme ilmoitti ettei kaupat ole auki. Loistavaa, kaikki tämä vaiva ihan turhaa! Kuukaan ei kertonut meille ettei kaupat ole auki sunnuntaina! No sittenhän siinä ihan kulmalla oli pesula, voi kuinka se sattuikin juuri siihen, sillä minulla oli muovipussillinen valkoisia vaatteita mukana, koska niitä ei voi pestä meidän koneessa, sillä siitä ilmaantuu niihin ruosteläikkiä..
Pesula oli ihan ok, sain pyykit pestyä. Mirka kysyi pesulan sedältä kuinka kaukana Mall mahtaisi olla.. Setä kertoi sen olevan reilun kahden mailin päässä ja siinä samalla kävi ilmi että ostoskeskus on auki myös sunnuntaina. Kaksi mailia eli reilu 3 kilometriä, eli ei nyt kuitenkaan ihan kävelymatkan päässä, sillä sattui myös olemaan keskivertoa lämpimämpi päivä.. Tarkoitan keskiverrolla sitä että farkuissa ja puolipitkähihaisessa paidassa oli toisinaan kuuma. Noh mehän keksittiin että otetaan taksi, mutta takseja vaan ei näkynyt. Täällä niitä ei liiku ihan samalla tavalla kuin Nykissä..
Aikamme ihmeteltyä päätimme lähteä samalla bussilla takasin päin. Emme kuitenkaan hypänneet meidän kohdalla pois vaan jatkoimme City Place nimiseen paikkaan. Siellä on ihana ravintola Cheese Cake Factory, jossa ajattelimme syödä ja tilata jälkkäri piristykseksi jokseenkin epäonnistuneelle päivälle herkulliset juustokakku palaset.. Mutta kaikkihan ei ihan mennyt niin yksinkertaisesti kuin olimme ajatelleet.. Ajatteleminen olisi varmaan jo tuossa vaiheessa kannattanut lopettaa kokonaan.. Pääsimme sinne paikan päälle muitta mutkitta, mitä nyt bussissa meinasi jäätyä, ihan älyttömän kylmät bussit täällä! Hyppäsimme ulos bussista ja kävelimme kadun toiselle puolelle katsomaan monelta viimeinen mahdollinen bussi kotiin päin menisi, kello oli jo 3 iltapäivällä. Vaan eipä ollut bussipysäkillä muuta kuin bussin numero, ei hajuakaan aikatauluista joita muilla pysäkeillä oli.
Pääsipä siinä ehkä taas muutama ”paha” sana suusta niin kuin lapset täällä niitä kutsuvat, meillä ei siis ollut hajuakaan monelta pitää viimeistään seistä toljottaa pysäkillä, sillä taksi olisi maksanut about 30 dollaria.. Hienoa! Soitimme suomalaiselle tutulle, että voisiko hän katsoa netistä aikatauluja, mutta kuten arvata saattaa, hän ei vastannut puhelimeen. Meidän molempien käyrä oli siinä vaiheessa jo sen verran korkealla että päätimme lähteä edellä mainittuun ruokapaikkaan asenteella että nyt ainakin syödään hyvin, kyllä me jotenkin täältä päästään kun ollaan tännekin päästy! Ruokapaikka löytyi helposti, ei eksytty kertaakaan! Mutta ruokapaikka oli aivan täysi, tarjoilija kysyi meidän nimeä, siinä vaiheessa kun tajusin hän menneen tarkistamaan onko meillä pöytävarausta, sanoin Mirkalle että nyt mennään ulos täältä, ei todellakaan olisi riittänyt huumori jonottaa pöytää puolta tuntia.
Jäi siis kuulemma herkullistakin herkullisemmat juustokakku palaset syömättä, mutta eipä ole sen koomin tehnyt mieli sinne paikkaan.. Nälkä oli kova joten päätimme mennä johonkin mexicolaiseen ravintolaan.. Se oli oikein miellyttävä kokemus, ruoka oli oikeasti pahaa ja kokiksessa ei ollut ollenkaan hiilihappoja.. Siinä vaiheessa kun yli puolet ruuasta jäi syömättä oli kyllä vallan voittajafiilis, ei tiennyt että itkiskö vai nauraisko!! Toinen asia, joka jotenkin onnistui sinä päivänä oli karkkikaupassa vierailu. Siellä samaisessa paikassa oli pieni karkkikauppa, josta sai itse valita irtsarit pussiin.. Noh karkkejahan ei missään tapauksessa voinut verrata suomalaisiin, laku ja salmiakki nam nam! gummy bearsit on tullu tutuksi tällä reissulla.. Pienen pieni pussi verrattuna makuunin mättöön maksoi sellaset 5€, mutta oli meillä parempi olo siellä bussipysäkillä kun sai vähän herkkuja.. Vähän niin kuin pienet tytöt!! Kolmas asia joka onnistui, oli se ettei missattu viimeistä bussia.. Tai eihän myö tiedetä milloin se olisi mennyt, mutta bussilla kuitenkin päästiin..
Suomalainen tai siis oikeastaan puoliksi suomalainen tuttumme soitti meille takaisin jossakin vaiheessa ja sanoi ettei ollut netin ääressä.. Illan kruunasi vielä torakka tai torakat, joita sitten pyydystelimme illalla kotona.. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, mie oon pyydystäny vaan ihan sellasen pienen harjotuksen vuoksi. Mirka hoitaa ne isommat, mie hoidan varotusäänet ja ovimiehen osuuden.. Ja pesulahan ei osoittautunutkaan ihan niin hyväksi kuin sitä ylistin. Valkosista vaatteista löytyi ruosteläikkiä, onneksi ei kuitenkaan mikään mennyt piloille!
Ei tämä meidän elämä ihan noin ankeaa joka päivä ole ollut!! Tuolloin kyllä tuntu ettei mikään onnistu.. Vasta vietetty viikonloppu oli paljon parempi kuin edellinen ja uusia suunnitelmia on kasapäin!! Tosissaan vuosikin vaihtui! Meillä oli oikein mukavat kekkerit täällä asuvien suomalaisten kanssa, bileet oli Jussin tontilla. Toisaalta meillä oli kyllä ehkä vähän enemmän juhannus kuin vuoden vaihto fiilis, istuttiin notskin ääressä ja nähtiin ehkä yksi vilaus raketeista.. Vaatteissa on vieläkin jokseenkin voimakas savun haju, oliko ne nyt firelogeja vai mitä lie..
Seuraavassa jaksossa luvassa päiväkodin elämää.. Ja mitä ikinä Mirka keksii! :)
Ps, pahoittelen että päivitys on vähän hidasta.. Päästään arkisin koneelle puoli 8-10 suomen aikaa..
Verna
Polkaisimme kyseiselle avenuelle ja bussitolpissa luki vain bussi numero yksi.. Kun sitten oltiin siinä aikamme palloiltu ja kyseenalaistettu taitojamme liikkua julkisilla, kysyimme jälleen joltakin mieheltä mistä mahtaisimme päästä kyseiselle alueelle... Mies sanoi että numero 1 pääsee myös ihan mainiosti, kunhan vaan jäämme oikeassa kohdassa pois.. Noh, johan meitä vähän hymyilytti ja käytiin sen kunniaksi ostamassa jätskit viereisestä kaupasta.. Istuimme bussipysäkin penkille, söimme jätskit ja sieltähän se bussi jo melkein tulikin.. Se oli yllätys, sillä niitä menee sunnuntaina vain kerran tunnissa ja oletimme että edellinen bussi oli juuri mennyt..
Pääsimme määränpäähän! Kysyimme vieressä istuvalta naiselta oikean tienhaaran, jossa jäädä pois bussista. Meitä neuvonut nainen jäi pois samalla pysäkillä joten kysäsimme häneltä minne päin mennä löytääksemme kaupat.. Hän sitten iloksemme ilmoitti ettei kaupat ole auki. Loistavaa, kaikki tämä vaiva ihan turhaa! Kuukaan ei kertonut meille ettei kaupat ole auki sunnuntaina! No sittenhän siinä ihan kulmalla oli pesula, voi kuinka se sattuikin juuri siihen, sillä minulla oli muovipussillinen valkoisia vaatteita mukana, koska niitä ei voi pestä meidän koneessa, sillä siitä ilmaantuu niihin ruosteläikkiä..
Pesula oli ihan ok, sain pyykit pestyä. Mirka kysyi pesulan sedältä kuinka kaukana Mall mahtaisi olla.. Setä kertoi sen olevan reilun kahden mailin päässä ja siinä samalla kävi ilmi että ostoskeskus on auki myös sunnuntaina. Kaksi mailia eli reilu 3 kilometriä, eli ei nyt kuitenkaan ihan kävelymatkan päässä, sillä sattui myös olemaan keskivertoa lämpimämpi päivä.. Tarkoitan keskiverrolla sitä että farkuissa ja puolipitkähihaisessa paidassa oli toisinaan kuuma. Noh mehän keksittiin että otetaan taksi, mutta takseja vaan ei näkynyt. Täällä niitä ei liiku ihan samalla tavalla kuin Nykissä..
Aikamme ihmeteltyä päätimme lähteä samalla bussilla takasin päin. Emme kuitenkaan hypänneet meidän kohdalla pois vaan jatkoimme City Place nimiseen paikkaan. Siellä on ihana ravintola Cheese Cake Factory, jossa ajattelimme syödä ja tilata jälkkäri piristykseksi jokseenkin epäonnistuneelle päivälle herkulliset juustokakku palaset.. Mutta kaikkihan ei ihan mennyt niin yksinkertaisesti kuin olimme ajatelleet.. Ajatteleminen olisi varmaan jo tuossa vaiheessa kannattanut lopettaa kokonaan.. Pääsimme sinne paikan päälle muitta mutkitta, mitä nyt bussissa meinasi jäätyä, ihan älyttömän kylmät bussit täällä! Hyppäsimme ulos bussista ja kävelimme kadun toiselle puolelle katsomaan monelta viimeinen mahdollinen bussi kotiin päin menisi, kello oli jo 3 iltapäivällä. Vaan eipä ollut bussipysäkillä muuta kuin bussin numero, ei hajuakaan aikatauluista joita muilla pysäkeillä oli.
Pääsipä siinä ehkä taas muutama ”paha” sana suusta niin kuin lapset täällä niitä kutsuvat, meillä ei siis ollut hajuakaan monelta pitää viimeistään seistä toljottaa pysäkillä, sillä taksi olisi maksanut about 30 dollaria.. Hienoa! Soitimme suomalaiselle tutulle, että voisiko hän katsoa netistä aikatauluja, mutta kuten arvata saattaa, hän ei vastannut puhelimeen. Meidän molempien käyrä oli siinä vaiheessa jo sen verran korkealla että päätimme lähteä edellä mainittuun ruokapaikkaan asenteella että nyt ainakin syödään hyvin, kyllä me jotenkin täältä päästään kun ollaan tännekin päästy! Ruokapaikka löytyi helposti, ei eksytty kertaakaan! Mutta ruokapaikka oli aivan täysi, tarjoilija kysyi meidän nimeä, siinä vaiheessa kun tajusin hän menneen tarkistamaan onko meillä pöytävarausta, sanoin Mirkalle että nyt mennään ulos täältä, ei todellakaan olisi riittänyt huumori jonottaa pöytää puolta tuntia.
Jäi siis kuulemma herkullistakin herkullisemmat juustokakku palaset syömättä, mutta eipä ole sen koomin tehnyt mieli sinne paikkaan.. Nälkä oli kova joten päätimme mennä johonkin mexicolaiseen ravintolaan.. Se oli oikein miellyttävä kokemus, ruoka oli oikeasti pahaa ja kokiksessa ei ollut ollenkaan hiilihappoja.. Siinä vaiheessa kun yli puolet ruuasta jäi syömättä oli kyllä vallan voittajafiilis, ei tiennyt että itkiskö vai nauraisko!! Toinen asia, joka jotenkin onnistui sinä päivänä oli karkkikaupassa vierailu. Siellä samaisessa paikassa oli pieni karkkikauppa, josta sai itse valita irtsarit pussiin.. Noh karkkejahan ei missään tapauksessa voinut verrata suomalaisiin, laku ja salmiakki nam nam! gummy bearsit on tullu tutuksi tällä reissulla.. Pienen pieni pussi verrattuna makuunin mättöön maksoi sellaset 5€, mutta oli meillä parempi olo siellä bussipysäkillä kun sai vähän herkkuja.. Vähän niin kuin pienet tytöt!! Kolmas asia joka onnistui, oli se ettei missattu viimeistä bussia.. Tai eihän myö tiedetä milloin se olisi mennyt, mutta bussilla kuitenkin päästiin..
Suomalainen tai siis oikeastaan puoliksi suomalainen tuttumme soitti meille takaisin jossakin vaiheessa ja sanoi ettei ollut netin ääressä.. Illan kruunasi vielä torakka tai torakat, joita sitten pyydystelimme illalla kotona.. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, mie oon pyydystäny vaan ihan sellasen pienen harjotuksen vuoksi. Mirka hoitaa ne isommat, mie hoidan varotusäänet ja ovimiehen osuuden.. Ja pesulahan ei osoittautunutkaan ihan niin hyväksi kuin sitä ylistin. Valkosista vaatteista löytyi ruosteläikkiä, onneksi ei kuitenkaan mikään mennyt piloille!
Ei tämä meidän elämä ihan noin ankeaa joka päivä ole ollut!! Tuolloin kyllä tuntu ettei mikään onnistu.. Vasta vietetty viikonloppu oli paljon parempi kuin edellinen ja uusia suunnitelmia on kasapäin!! Tosissaan vuosikin vaihtui! Meillä oli oikein mukavat kekkerit täällä asuvien suomalaisten kanssa, bileet oli Jussin tontilla. Toisaalta meillä oli kyllä ehkä vähän enemmän juhannus kuin vuoden vaihto fiilis, istuttiin notskin ääressä ja nähtiin ehkä yksi vilaus raketeista.. Vaatteissa on vieläkin jokseenkin voimakas savun haju, oliko ne nyt firelogeja vai mitä lie..
Seuraavassa jaksossa luvassa päiväkodin elämää.. Ja mitä ikinä Mirka keksii! :)
Ps, pahoittelen että päivitys on vähän hidasta.. Päästään arkisin koneelle puoli 8-10 suomen aikaa..
Verna
torstai 30. joulukuuta 2010
Back in Lake Worth
Ehei, emme todellakaan oppineet yhdestä kerrasta!!Menimme myös Miamissa Jazz Hostelliin...saman ketjun paikkaan missä yövyimme New Yorkissa!..neljän hengen huoneen varaustamme ei löytynytkään luottokorttiongelmista johtuen ja hetken hermoja kiristeltyämme saimme tehtyä varauksen 8 hengen huoneeseen. Oli tosin hauska huomata, että New Yorkin jälkeen hermo piti nyt paljon paremmin. Yleisilme hostellissa oli onneksi siistimpi kuin Nykissä ja nyt meillä oli jopa oma wc, suihku ja iso peili huoneessa...niin joskin peittona pelkkä lakana, kun huovat loppuivat puljusta, ja yöllä oli vilu! Huonosti tuli nukuttua siis sekin Jazz Hostel-yöt.
No mutta, aamupalalta emme odottaneet juurikaan muuta kuin muroja...New Yorkista oppineina. Mutta ei, me emme saaneet edes muroja!! tarjolla oli amerikkalaisia pannukakkuja ja siirappia+kahvia (ja minähän en juo kahvia!), nam! Kahdesta pannukakusta toinen lensi kaaressa roskiin ja sitten vatsat "killillään" shoppailemaan! Mieltä piti hieman malttaa, koska apurahoja ei ole näkynyt eikä kuulunut ja budjetti alkaa olla opiskelijamallilla :/
Parit releet tarttuivat kuitenkin matkaan, joskaan ei mitään mitä oli tarkoitus ostaa ja olisi oikeasti tarvinnut... Matkustimme bussilla myös kauemmas ostoskeskukseen. Turisti-infon häiskä kertoi matkan kestävän n.25 min. Istuimme bussissa yli tunnin...ei voi Suomi-tyttö käsittää taas :D Noh, mutta aurinkolasit(minulla) ja kengät(Vernalla) kainalossa söimme vielä kököt salaatit ja hirmu hyvät jätskit ja lähdimme takaisin puuduttamaan takapuoliamme bussiin. Olimme TAAS ihan satavarmoja että nyt osataan mennä oikeaan bussiin ja päästään hostellille...noh, bussi olikin ihan oikea mutta päädyimme Down Towniin, eli emme osanneetkaan jäädä ajoissa pois. Sieltä sitten seuraavalla bussilla takaisin ylös ja matka kesti yhteensä reilusti yli kaksi tuntia, huh!! Onneksi kertalippu bussiin maksaa vain 2$ niin ei harmittanut kuin puutunut pylly.
No mutta, eipä lannistanut reissaajaa laiha ostosreissu, lähdimme kaupungille syömään! Sieltä löytyikin koko katu täynnä jos jonkinlaista ravintelia. Päädyimme valkkaamaan pitsaa ja otimme alkudrinkit, saihan niitä tietysti kaksi yhden hinnalla. Varmistimme vielä, että voimme jakaa tarjouksen, eli yksi minulle, yksi Vernalle ja maksamme vain yhdestä. Tarjoilija kysyi, otammeko sen koon joka näkyy juomalistan kuvassa ja me kiltteinä tyttöinä nyökyttelimme...määrää/kokoa ei oltu ilmoitettu mitenkään, lista ei sisältänyt myöskään hintoja). Aikamme odoteltuamme tarjoilija vinssasi pöytään molemmille ämpärin kokoiset Mangoritat(kuva laitetaan jossain vaiheessa taas)!! Voi pyhät pyssyt! Noh, eihän siinä auttanut muu kuin juoda :D Kippasimme pitsat ja juomat naamariin ja saimme laskut pöytään...25$(eli n. 20€)/drinkki ja molemmista laskutettu!!Nyt jenkit alkaa niin riittää!! Vinkkasimme tarjoilijan pöytään ja Vernan napakka äänensävy ja palava katse saivat tarjoilijan luikkimaan kuitti kainalossa korjaamaan asia. Maksoimme siis vain yhdestä ämpärillisestä :) Puolensa täällä kyllä oppii pitämään!
Siitä sitten takaisin hostellille ja nukkumaan lakanan alle (Verna hyödynsi myös pyyhettä lämmikkeenä). Tänä yönä saimme nukkua rauhassa kahdestaan neljän hengen huoneessa, nice :) Aamulla suunnistimme takaisin Lake Worthiin...bussi-> City Trail (tai mikä ikinä!)-> Metro->Tri Rail-> taksi...kyllä meistä on aikamoisia matkaajia kehteytynyt, saatiin jopa kehuja miekkoselta, joka neuvoi meitä juna-asemalla lippuautomaatin kanssa. Hänellä oli kuulemma mennyt aikaa ennenkuin hahmotti systeemin. Ei me sitten kerrottu että pari harhalaukausta mahtui meidänkin reissuun :D
Mutta juu...nyt mennään kaivelemaan mitä löytyy päiväkodin jääkaapista...palataan varmaankin ensi vuoden puolella eli RIEHAKASTA VUODEN VAIHDETTA JA MUISTAKAA TURVALASIT RAKETTIEN KANSSA!
(Loppuun on vielä ihan pakko kertoa elämämme hienoin salaattikokemus. Olimme ulkona syömässä ja tilasimme alkupalaksi Vedge Saladin...se oli sitten jäävuorisalaatin neljännes pilkkomattomana, päällä loraus kastiketta, homejuustoa, pieniä tomaattikuutioita ja PEKONIA! Siis mitä, salaatti on "vedge" mutta siinä on pekonia :D Noh, miten vaan...)
No mutta, aamupalalta emme odottaneet juurikaan muuta kuin muroja...New Yorkista oppineina. Mutta ei, me emme saaneet edes muroja!! tarjolla oli amerikkalaisia pannukakkuja ja siirappia+kahvia (ja minähän en juo kahvia!), nam! Kahdesta pannukakusta toinen lensi kaaressa roskiin ja sitten vatsat "killillään" shoppailemaan! Mieltä piti hieman malttaa, koska apurahoja ei ole näkynyt eikä kuulunut ja budjetti alkaa olla opiskelijamallilla :/
Parit releet tarttuivat kuitenkin matkaan, joskaan ei mitään mitä oli tarkoitus ostaa ja olisi oikeasti tarvinnut... Matkustimme bussilla myös kauemmas ostoskeskukseen. Turisti-infon häiskä kertoi matkan kestävän n.25 min. Istuimme bussissa yli tunnin...ei voi Suomi-tyttö käsittää taas :D Noh, mutta aurinkolasit(minulla) ja kengät(Vernalla) kainalossa söimme vielä kököt salaatit ja hirmu hyvät jätskit ja lähdimme takaisin puuduttamaan takapuoliamme bussiin. Olimme TAAS ihan satavarmoja että nyt osataan mennä oikeaan bussiin ja päästään hostellille...noh, bussi olikin ihan oikea mutta päädyimme Down Towniin, eli emme osanneetkaan jäädä ajoissa pois. Sieltä sitten seuraavalla bussilla takaisin ylös ja matka kesti yhteensä reilusti yli kaksi tuntia, huh!! Onneksi kertalippu bussiin maksaa vain 2$ niin ei harmittanut kuin puutunut pylly.
No mutta, eipä lannistanut reissaajaa laiha ostosreissu, lähdimme kaupungille syömään! Sieltä löytyikin koko katu täynnä jos jonkinlaista ravintelia. Päädyimme valkkaamaan pitsaa ja otimme alkudrinkit, saihan niitä tietysti kaksi yhden hinnalla. Varmistimme vielä, että voimme jakaa tarjouksen, eli yksi minulle, yksi Vernalle ja maksamme vain yhdestä. Tarjoilija kysyi, otammeko sen koon joka näkyy juomalistan kuvassa ja me kiltteinä tyttöinä nyökyttelimme...määrää/kokoa ei oltu ilmoitettu mitenkään, lista ei sisältänyt myöskään hintoja). Aikamme odoteltuamme tarjoilija vinssasi pöytään molemmille ämpärin kokoiset Mangoritat(kuva laitetaan jossain vaiheessa taas)!! Voi pyhät pyssyt! Noh, eihän siinä auttanut muu kuin juoda :D Kippasimme pitsat ja juomat naamariin ja saimme laskut pöytään...25$(eli n. 20€)/drinkki ja molemmista laskutettu!!Nyt jenkit alkaa niin riittää!! Vinkkasimme tarjoilijan pöytään ja Vernan napakka äänensävy ja palava katse saivat tarjoilijan luikkimaan kuitti kainalossa korjaamaan asia. Maksoimme siis vain yhdestä ämpärillisestä :) Puolensa täällä kyllä oppii pitämään!
Siitä sitten takaisin hostellille ja nukkumaan lakanan alle (Verna hyödynsi myös pyyhettä lämmikkeenä). Tänä yönä saimme nukkua rauhassa kahdestaan neljän hengen huoneessa, nice :) Aamulla suunnistimme takaisin Lake Worthiin...bussi-> City Trail (tai mikä ikinä!)-> Metro->Tri Rail-> taksi...kyllä meistä on aikamoisia matkaajia kehteytynyt, saatiin jopa kehuja miekkoselta, joka neuvoi meitä juna-asemalla lippuautomaatin kanssa. Hänellä oli kuulemma mennyt aikaa ennenkuin hahmotti systeemin. Ei me sitten kerrottu että pari harhalaukausta mahtui meidänkin reissuun :D
Mutta juu...nyt mennään kaivelemaan mitä löytyy päiväkodin jääkaapista...palataan varmaankin ensi vuoden puolella eli RIEHAKASTA VUODEN VAIHDETTA JA MUISTAKAA TURVALASIT RAKETTIEN KANSSA!
(Loppuun on vielä ihan pakko kertoa elämämme hienoin salaattikokemus. Olimme ulkona syömässä ja tilasimme alkupalaksi Vedge Saladin...se oli sitten jäävuorisalaatin neljännes pilkkomattomana, päällä loraus kastiketta, homejuustoa, pieniä tomaattikuutioita ja PEKONIA! Siis mitä, salaatti on "vedge" mutta siinä on pekonia :D Noh, miten vaan...)
maanantai 27. joulukuuta 2010
Vielä vähän lomaa...
Nyt ollaan viikon verran pörräilty täällä Floridassa, Lake Worthissä.. Onneksi meillä on ollu täällä entiset harjottelijat, jotka on perehdyttäny meidät tänne tosi hyvin.. Tiedetään muun muassa miten käytetään jenkkien pyykinpesukonetta, kuivausrumpua ja uunia. Vipu, joka on keittiön tiskipöydän alla on viemäriin juuttuneiden ruuantähteiden murskain ja kaupasta kannattaa ostaa appelsiinimehua jossa ei lue "pulp" kyljessä, eli siis silloin saa appelsiinimehua ilman hedelmälihaa..
Tänää on ollu harmillisen kylmä päivä, lämpötila ei oo noussu yli 13 celsiuksen ja yöllä tais mittari lähennellä nollaa.. Onneksi huomiselle on kuitenkin jo luvassa jotakin 70 Fahrenheittia eli jotakin päälle 20 (jos ollaan oikein ymmärretty).. Kaivataan jo kovasti Suomen ravintoloita ja erityisesti niiden yksinkertaisia laskuja, joissa verot on laskettu valmiiksi loppusummaan, eikä tipeistä tarvitse kantaa sen suurempaa huolta..
Tänään polkastiin lähikauppaan eli Wallgreensille ja laitettiin pyörät lukkoon kaupan eteen niin kuin kuuluukin.. Lukkopa vaan ei enää auennut kauppareissun jälkeen lukuisista yrityksistä huolimatta, joten käveltiin kaupasta kotiin.. Nähtäväksi jää onko pyörät vielä tallessa kun mennään niitä jollakin konstein sieltä myöhemmin tänään hakemaan..
Ai niin, jouluhan se juttu oli josta mun tänne oli tarkotus kirjottaa!! Aluksi ajateltiin että vietetään Joulu ihan vaan meidän kesken, eli siis me 4 suomalaista tyttöä, kotona rentoutuen.. Jotakin pientä suomalaista kuitenkin kaivattiin ja soitettiin meidän suomalaiselle tutulle löytyisikö kaupasta puuroutuvaa riisiä.. Ja sitähän löytyi, tuttavamme oli sen kuulemma kantapään kautta oppinut ja oli mielissään kun sitä häneltä kysyimme, sanoi että auttaa mielellään muissakin vastaavissa asioissa.. Puurosta tuli ihan tosi hyvää, oltiin yllättyneitä itsekin.. Kanelia, sokeria ja voisilmä (Mirka inhoaa voisilmää, minä en) nam nam!!
Ostettiin kaupasta myös sellanen valmis kakkuaines paketti, johon lisättiin vaan vettä, öljyä ja kananmuna.. Oi miten ihana suklainen tuoksu uunista tulikaan.. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että kanamuna oli unohtunut, kun juttelin mamman kanssa aattona skypessä ja kerroin kuinka helppo kakku oli tehdä.. Kanamunapaketti oli kyllä siinä pöydällä muiden ainesten vieressä, mutta yhtään kanamunaa kakkuun ei joutunut.. Kakkuhan on oikein maukasta, sitä on vieläkin meidän jääkaapissa, ainoa haittapuoli on sen hyvinkin mureneva koostumus.. - Noh mitä pienistä!!
Oltiin kaikki tytöt aattona täällä kirkolla vaihtamassa kuulumisia koti-Suomeen, kun pastorin vaimo Leena yhtäkkiä vaan kysyi että onko teillä mitä suunnitelmia illaksi ja eihän meillä ollut.. Leena kutsui meidät kaikki heille syömään perinteistä suomalaista jouluruokaa, ja se jos mikä oli meidän mieleen!! Ja hyvä ruokaa olikin.. Kiitos vielä heille.. Saatiin kaikki vähän joulun tuntua! Mitään sen kummempaa ei sitten Jouluna puuhailtukaan, Joulupäivä, siis päivä jona paikalliset juhlivat joulua, meni meidän osalta ihan kotona lorviessa, niin kuin yleensä Suomessakin, saimme Suomen tytöiltä lahjaksi rasian herkullisia konvehteja ja niitä sitten popsittiin ajan kuluksi, niinhän se yleensä on Suomessakin!! :) Pitää vielä sanoa että Eino Grön piipahti myös tässä kirkolla jouluaattona..
Huomenna lähdetään kahdeksi yöksi Miamiin, halutaan jotain muutakin tältä meidän "lomalta" kuin hengata tulevassa työpaikasamme.. Kovasti pohdittiin että mennäänkö sinne vasta uudeksi vuodeksi, mutta päädyttiin tulokseen että lähdetään yhtä matkaa Minnan ja Essin kanssa, jotka lentävät Miamista aikaisin keskiviikko aamulla New Yorkiin ja sieltä sitten 5 yön jälkeen kotiin SUOMEEN!! Uutta vuotta juhlistetaan sitten jossakin täällä.. Mutta nyt varattiin hostellista vaan 4 hengen huone, jossa ekana yönä ollaan kaikki me jo entuudestaan tutut tytöt, voi kuinka luksusta!!
Miami kuulumisia sitten myöhemmin.. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!! Muistakaa juhlia nätisti!! (:
-Verna
Tänää on ollu harmillisen kylmä päivä, lämpötila ei oo noussu yli 13 celsiuksen ja yöllä tais mittari lähennellä nollaa.. Onneksi huomiselle on kuitenkin jo luvassa jotakin 70 Fahrenheittia eli jotakin päälle 20 (jos ollaan oikein ymmärretty).. Kaivataan jo kovasti Suomen ravintoloita ja erityisesti niiden yksinkertaisia laskuja, joissa verot on laskettu valmiiksi loppusummaan, eikä tipeistä tarvitse kantaa sen suurempaa huolta..
Tänään polkastiin lähikauppaan eli Wallgreensille ja laitettiin pyörät lukkoon kaupan eteen niin kuin kuuluukin.. Lukkopa vaan ei enää auennut kauppareissun jälkeen lukuisista yrityksistä huolimatta, joten käveltiin kaupasta kotiin.. Nähtäväksi jää onko pyörät vielä tallessa kun mennään niitä jollakin konstein sieltä myöhemmin tänään hakemaan..
Ai niin, jouluhan se juttu oli josta mun tänne oli tarkotus kirjottaa!! Aluksi ajateltiin että vietetään Joulu ihan vaan meidän kesken, eli siis me 4 suomalaista tyttöä, kotona rentoutuen.. Jotakin pientä suomalaista kuitenkin kaivattiin ja soitettiin meidän suomalaiselle tutulle löytyisikö kaupasta puuroutuvaa riisiä.. Ja sitähän löytyi, tuttavamme oli sen kuulemma kantapään kautta oppinut ja oli mielissään kun sitä häneltä kysyimme, sanoi että auttaa mielellään muissakin vastaavissa asioissa.. Puurosta tuli ihan tosi hyvää, oltiin yllättyneitä itsekin.. Kanelia, sokeria ja voisilmä (Mirka inhoaa voisilmää, minä en) nam nam!!
Ostettiin kaupasta myös sellanen valmis kakkuaines paketti, johon lisättiin vaan vettä, öljyä ja kananmuna.. Oi miten ihana suklainen tuoksu uunista tulikaan.. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että kanamuna oli unohtunut, kun juttelin mamman kanssa aattona skypessä ja kerroin kuinka helppo kakku oli tehdä.. Kanamunapaketti oli kyllä siinä pöydällä muiden ainesten vieressä, mutta yhtään kanamunaa kakkuun ei joutunut.. Kakkuhan on oikein maukasta, sitä on vieläkin meidän jääkaapissa, ainoa haittapuoli on sen hyvinkin mureneva koostumus.. - Noh mitä pienistä!!
Oltiin kaikki tytöt aattona täällä kirkolla vaihtamassa kuulumisia koti-Suomeen, kun pastorin vaimo Leena yhtäkkiä vaan kysyi että onko teillä mitä suunnitelmia illaksi ja eihän meillä ollut.. Leena kutsui meidät kaikki heille syömään perinteistä suomalaista jouluruokaa, ja se jos mikä oli meidän mieleen!! Ja hyvä ruokaa olikin.. Kiitos vielä heille.. Saatiin kaikki vähän joulun tuntua! Mitään sen kummempaa ei sitten Jouluna puuhailtukaan, Joulupäivä, siis päivä jona paikalliset juhlivat joulua, meni meidän osalta ihan kotona lorviessa, niin kuin yleensä Suomessakin, saimme Suomen tytöiltä lahjaksi rasian herkullisia konvehteja ja niitä sitten popsittiin ajan kuluksi, niinhän se yleensä on Suomessakin!! :) Pitää vielä sanoa että Eino Grön piipahti myös tässä kirkolla jouluaattona..
Huomenna lähdetään kahdeksi yöksi Miamiin, halutaan jotain muutakin tältä meidän "lomalta" kuin hengata tulevassa työpaikasamme.. Kovasti pohdittiin että mennäänkö sinne vasta uudeksi vuodeksi, mutta päädyttiin tulokseen että lähdetään yhtä matkaa Minnan ja Essin kanssa, jotka lentävät Miamista aikaisin keskiviikko aamulla New Yorkiin ja sieltä sitten 5 yön jälkeen kotiin SUOMEEN!! Uutta vuotta juhlistetaan sitten jossakin täällä.. Mutta nyt varattiin hostellista vaan 4 hengen huone, jossa ekana yönä ollaan kaikki me jo entuudestaan tutut tytöt, voi kuinka luksusta!!
Miami kuulumisia sitten myöhemmin.. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!! Muistakaa juhlia nätisti!! (:
-Verna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)