Me tytöt katsottiin silloin lauantaina oikein tarkasti aikatauluja ja karttoja että mille pysäkille mennään sunnuntaina, jotta ei tartte sitten istua turhaan siellä vajaata tuntia niin kuin lauantaina tehtiin.. Päätettiin että klo: 12 bussiin ehditään, jotta jää sitten aikaa shoppailuille.. Kello oli 10 yli 12 kun otettiin pyörät irti tolpasta ja kysyttiin kadun reunassa seisovalta todennäköisesti haitilaiselta mieheltä, mistähän kyseinen bussi mahdollisesti menee.. Ja sehän meni ihan toiselta kadulta.. Mies käski etsiä bussipysäkin jossa lukee nro 2, tai niin ainakin oletettiin, hänen äidinkieli taisi olla jokin muu kuin englanti…
Polkaisimme kyseiselle avenuelle ja bussitolpissa luki vain bussi numero yksi.. Kun sitten oltiin siinä aikamme palloiltu ja kyseenalaistettu taitojamme liikkua julkisilla, kysyimme jälleen joltakin mieheltä mistä mahtaisimme päästä kyseiselle alueelle... Mies sanoi että numero 1 pääsee myös ihan mainiosti, kunhan vaan jäämme oikeassa kohdassa pois.. Noh, johan meitä vähän hymyilytti ja käytiin sen kunniaksi ostamassa jätskit viereisestä kaupasta.. Istuimme bussipysäkin penkille, söimme jätskit ja sieltähän se bussi jo melkein tulikin.. Se oli yllätys, sillä niitä menee sunnuntaina vain kerran tunnissa ja oletimme että edellinen bussi oli juuri mennyt..
Pääsimme määränpäähän! Kysyimme vieressä istuvalta naiselta oikean tienhaaran, jossa jäädä pois bussista. Meitä neuvonut nainen jäi pois samalla pysäkillä joten kysäsimme häneltä minne päin mennä löytääksemme kaupat.. Hän sitten iloksemme ilmoitti ettei kaupat ole auki. Loistavaa, kaikki tämä vaiva ihan turhaa! Kuukaan ei kertonut meille ettei kaupat ole auki sunnuntaina! No sittenhän siinä ihan kulmalla oli pesula, voi kuinka se sattuikin juuri siihen, sillä minulla oli muovipussillinen valkoisia vaatteita mukana, koska niitä ei voi pestä meidän koneessa, sillä siitä ilmaantuu niihin ruosteläikkiä..
Pesula oli ihan ok, sain pyykit pestyä. Mirka kysyi pesulan sedältä kuinka kaukana Mall mahtaisi olla.. Setä kertoi sen olevan reilun kahden mailin päässä ja siinä samalla kävi ilmi että ostoskeskus on auki myös sunnuntaina. Kaksi mailia eli reilu 3 kilometriä, eli ei nyt kuitenkaan ihan kävelymatkan päässä, sillä sattui myös olemaan keskivertoa lämpimämpi päivä.. Tarkoitan keskiverrolla sitä että farkuissa ja puolipitkähihaisessa paidassa oli toisinaan kuuma. Noh mehän keksittiin että otetaan taksi, mutta takseja vaan ei näkynyt. Täällä niitä ei liiku ihan samalla tavalla kuin Nykissä..
Aikamme ihmeteltyä päätimme lähteä samalla bussilla takasin päin. Emme kuitenkaan hypänneet meidän kohdalla pois vaan jatkoimme City Place nimiseen paikkaan. Siellä on ihana ravintola Cheese Cake Factory, jossa ajattelimme syödä ja tilata jälkkäri piristykseksi jokseenkin epäonnistuneelle päivälle herkulliset juustokakku palaset.. Mutta kaikkihan ei ihan mennyt niin yksinkertaisesti kuin olimme ajatelleet.. Ajatteleminen olisi varmaan jo tuossa vaiheessa kannattanut lopettaa kokonaan.. Pääsimme sinne paikan päälle muitta mutkitta, mitä nyt bussissa meinasi jäätyä, ihan älyttömän kylmät bussit täällä! Hyppäsimme ulos bussista ja kävelimme kadun toiselle puolelle katsomaan monelta viimeinen mahdollinen bussi kotiin päin menisi, kello oli jo 3 iltapäivällä. Vaan eipä ollut bussipysäkillä muuta kuin bussin numero, ei hajuakaan aikatauluista joita muilla pysäkeillä oli.
Pääsipä siinä ehkä taas muutama ”paha” sana suusta niin kuin lapset täällä niitä kutsuvat, meillä ei siis ollut hajuakaan monelta pitää viimeistään seistä toljottaa pysäkillä, sillä taksi olisi maksanut about 30 dollaria.. Hienoa! Soitimme suomalaiselle tutulle, että voisiko hän katsoa netistä aikatauluja, mutta kuten arvata saattaa, hän ei vastannut puhelimeen. Meidän molempien käyrä oli siinä vaiheessa jo sen verran korkealla että päätimme lähteä edellä mainittuun ruokapaikkaan asenteella että nyt ainakin syödään hyvin, kyllä me jotenkin täältä päästään kun ollaan tännekin päästy! Ruokapaikka löytyi helposti, ei eksytty kertaakaan! Mutta ruokapaikka oli aivan täysi, tarjoilija kysyi meidän nimeä, siinä vaiheessa kun tajusin hän menneen tarkistamaan onko meillä pöytävarausta, sanoin Mirkalle että nyt mennään ulos täältä, ei todellakaan olisi riittänyt huumori jonottaa pöytää puolta tuntia.
Jäi siis kuulemma herkullistakin herkullisemmat juustokakku palaset syömättä, mutta eipä ole sen koomin tehnyt mieli sinne paikkaan.. Nälkä oli kova joten päätimme mennä johonkin mexicolaiseen ravintolaan.. Se oli oikein miellyttävä kokemus, ruoka oli oikeasti pahaa ja kokiksessa ei ollut ollenkaan hiilihappoja.. Siinä vaiheessa kun yli puolet ruuasta jäi syömättä oli kyllä vallan voittajafiilis, ei tiennyt että itkiskö vai nauraisko!! Toinen asia, joka jotenkin onnistui sinä päivänä oli karkkikaupassa vierailu. Siellä samaisessa paikassa oli pieni karkkikauppa, josta sai itse valita irtsarit pussiin.. Noh karkkejahan ei missään tapauksessa voinut verrata suomalaisiin, laku ja salmiakki nam nam! gummy bearsit on tullu tutuksi tällä reissulla.. Pienen pieni pussi verrattuna makuunin mättöön maksoi sellaset 5€, mutta oli meillä parempi olo siellä bussipysäkillä kun sai vähän herkkuja.. Vähän niin kuin pienet tytöt!! Kolmas asia joka onnistui, oli se ettei missattu viimeistä bussia.. Tai eihän myö tiedetä milloin se olisi mennyt, mutta bussilla kuitenkin päästiin..
Suomalainen tai siis oikeastaan puoliksi suomalainen tuttumme soitti meille takaisin jossakin vaiheessa ja sanoi ettei ollut netin ääressä.. Illan kruunasi vielä torakka tai torakat, joita sitten pyydystelimme illalla kotona.. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, mie oon pyydystäny vaan ihan sellasen pienen harjotuksen vuoksi. Mirka hoitaa ne isommat, mie hoidan varotusäänet ja ovimiehen osuuden.. Ja pesulahan ei osoittautunutkaan ihan niin hyväksi kuin sitä ylistin. Valkosista vaatteista löytyi ruosteläikkiä, onneksi ei kuitenkaan mikään mennyt piloille!
Ei tämä meidän elämä ihan noin ankeaa joka päivä ole ollut!! Tuolloin kyllä tuntu ettei mikään onnistu.. Vasta vietetty viikonloppu oli paljon parempi kuin edellinen ja uusia suunnitelmia on kasapäin!! Tosissaan vuosikin vaihtui! Meillä oli oikein mukavat kekkerit täällä asuvien suomalaisten kanssa, bileet oli Jussin tontilla. Toisaalta meillä oli kyllä ehkä vähän enemmän juhannus kuin vuoden vaihto fiilis, istuttiin notskin ääressä ja nähtiin ehkä yksi vilaus raketeista.. Vaatteissa on vieläkin jokseenkin voimakas savun haju, oliko ne nyt firelogeja vai mitä lie..
Seuraavassa jaksossa luvassa päiväkodin elämää.. Ja mitä ikinä Mirka keksii! :)
Ps, pahoittelen että päivitys on vähän hidasta.. Päästään arkisin koneelle puoli 8-10 suomen aikaa..
Verna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti