Päiväkodin elämää...

Jaahas…aikaa on vierähtänyt edellisen blogipäivityksen jälkeen mutta nyt tulee taas tekstiä. Verna taisi lupailla viime tekstissä että seuraavalla kerralla kerrotaan työstä ja päiväkodin elämästä…

Eli asutaan päiväkodin yhteydessä, samassa rakennuksessa. Laitetaan muutama kuva varmaankin tuossa perään. Sisäänkäynti on sama päiväkodin kanssa ja aamulla heräämmekin siihen kun ensimmäiset lapsukaiset kirmaavat hihkuen hoitoon…meidän huoneen ikkuna kun on sisäänkäynnin kohdalla ja äänieristys olematon. Niimpä tiedämme jo ennen työpäivän alkua esim. kenen lounasboksi on unohtunut kotiin.

Nukutaan Vernan kanssa samassa huoneessa…onneksi sentään eri sängyissä! Symbioosi on kyllä niin vahva, että välillä ihmetyttää miten olemme selvinneet ilman että olisimme olleet toistemme kurkussa kiinni. Asumus siis koostuu yhteisestä makkarista, vessasta, ”aulasta”, yhdistetystä olohuone+ruokahuoneesta ja keittiöstä, jonka jaamme päiväkodin kanssa. Olohuoneesta on siis näköyhteys päiväkodin puolelle, mutta emmehän ole ikinä ”kotona” kun lapset ovat paikalla, joten eipä tuo haitanne…paitsi aamupala on välillä meluisan puoleista!

Työpäivä alkaa meillä klo 9. Herätyskello pärähtää aina klo 8…työmatkaan kun ei kulu aikaa, niin ehtii mainiosti. Ensimmäiset lapset tulevat aamulla klo 7:30 ja heidät ottaa vastaan Miss Dee. Hän on iäkkäämpi ohjaaja, joka tekee vain muutaman tunnin päiviä. Puoli kymmenen aikoihin laitamme soimaan iiihanan rämpytyksen ”It’s time to clean up!!!” …jolloin lapset kiltisti tai vähän vähemmän kiltisti siivoavat noin tonnin verran leluja lattialta ja istuutuvat kiltisti…tai vähemmän kiltisti lattialle saadakseen luvan mennä vaihtamaan ulkokengät. Oman jännitysmomenttinsa aamuihin tuo Floridan talvi. Jos asteita on esim. +15 harkitsemme jo vakavasti, onko liian kylmä viedä lapset pihalle. Ja suomalaisen korvaan ihan uskomattomalta kuulostaa että syy on se, etteivät vanhemmat huomaa laittaa lapsille tarpeeksi vaatetta mukaan!

Ulkoilun jälkeen on luvassa välipalaa, päivän oppilaan valintaa, kalenterihetkeä, musiikkia/ohjattua leikkiä ja ruokailua. Kun nappulat on ruokittu ja keittiö siivottu koittaa meidän reilun tunnin ruokis. Sen takia niin pitkä, että osa lapsista ottaa päikkärit ja meillä on tilaisuus ottaa yhteyksiä Suomeen. Klo on silloin suomessa 8:30-10:00. Tähän väliin kerron, että lapsia on hoidossa yleensä n. 13-17…eli hulinaa ja vilskettä on niin että välillä uhkaa nousta niin sanotusti jonkinlaista uloketta otsalohkoon. Pidempi tauko tulee siis ajoittain todella tarpeeseen. Ruokiksen jälkeen lapset leikkivät vapaasti sisällä, osa lähtee puolivälissä päivää kotiin, loput tiputellen pitkin iltapäivää. Päiväkoti suljetaan klo 17 , minkä jälkeen Verna ja minä käynnistetään imuri, mikä kuulostaa enemmänkin moottorisahalta…eli kuulovaurio on ilmeinen tämän reissun jälkeen :O Ja joo, myönnetään, otetaan aina vähän varaslähtö tuohon siivoukseen, jotta päästään mahdollisimman aikaseen töistä. Lisäksi meillä on hoidossa poika joka RAKASTAA imurointia…käsittämätön tyyppi!! Eli annamme hänen välillä imuroida ettei tule paha mieli kun joutuu vaan vierestä katselemaan moista himohommaa kuin imurointi. Aina ei voi käsittää mitä lapsen mielessä pyörii, heh!

Alussa mietimme, josko arki-illoista tulee pitkiä näin syrjäisellä seudulla ilman autoa, mutta enemmänkin on kiire myös vapaa-ajalla! On lentopalloa, jumppaa, ruokakauppareissua, ulkona syömistä, American Idolssin katsomista kimpassa, Wallgreens-kosmetiikkashoppailureissuja ja vaikka mitä! J Eli vaikka välillä menee valituksen puolelle niin hei, hyvä ja opettavainen reissu!

Eilen käytiin Disney Worldissa, Magic Kingdomissa! Ihanan lapsellinen paikka! Nähtiin vaikka mitä…3D- Mikkileffa ja vuoristoradassa oltiin ja Minnin talossa vierailtiin ja prinsessoja nähtiin ja älyttömän hieno ilotulitus ja kääk vaikka mitä! Kyllä oli kivaa näin aikuisillakin.

Mutta nyt on sunnuntai-ilta heilahtanut melkein seitsemään ja on aika kokata huomisen aamupuuroja lounas…ja ylihuomisen. Ollaan kokkailtu yllättävän paljon itse. Alkaa kummasti kokkaus kiinnostamaan kun syö New Yorkissa ihan mitä sattuu ja käy vähintään kerran viikossa ulkona syömässä. Päiväkodin ravintola V&M:n Menussa on ollut mm. lihapullia+perunamuusia, tortilloja, kyljyksiä+lohkoperunoita, lihaperunasoselaatikkoa ja tänään on listalla riisipuuroa ja jauhelihakastiketta+spagettia.

-Mirka

Lisäys: Lapset tuovat täällä mukanaan omat eväät, asiaan kuuluvissa eväslaukuissa. Yleisin eväs tähän mennessä on varmasti ollut makaroni juuston kera ja tokana on paahtoleipä hillon tai maapähkinävoin kanssa.. Toisinaan pienehköä kiristystä aiheuttaa ruokahetket, jolloin vajaa 20 vatsaa ovat todella nälkäisiä, itkettää kun iskä laittoi taas väärää leipää ja ohjaaja ei kuule vaikka olen jo 5 kertaa sononut: Teacher I’m done !! Eli meidän näkökulmasta: Syöny nyt vaan vielä, ethän sie oo vielä syöny mitään, et saa herkkuja jos et syö kunnolla.. Odottakaa, ei voida auttaa teitä jokaista yhtä aikaa, eikö olla sanottu että pitää viitata kun on asiaa.. Tääl on ihan hirvittävä meteli, hi guys!! Mutta kertaakaan ei ole vielä mennyt ykskään purkki väärään laukkuun (yhtään ei oo ainakaan palautettu), ja miettikää kaikissa laukuissa ei oo edes nimiä, ja niitä on välillä se 18! Hyvä me!!

-Verna

Kuvia matkan varrelta..

:D

City Place

Nam nam, yhtään niin hyvää kun Suomessa ei oo viel löytyny..

Miami

Miami

Se kuuluisa Mangorita!!

Joo o, kannattaa ostaa lippu!!

Tapahtui muun muassa sunnuntaina 9.1.11

Me tytöt katsottiin silloin lauantaina oikein tarkasti aikatauluja ja karttoja että mille pysäkille mennään sunnuntaina, jotta ei tartte sitten istua turhaan siellä vajaata tuntia niin kuin lauantaina tehtiin.. Päätettiin että klo: 12 bussiin ehditään, jotta jää sitten aikaa shoppailuille.. Kello oli 10 yli 12 kun otettiin pyörät irti tolpasta ja kysyttiin kadun reunassa seisovalta todennäköisesti haitilaiselta mieheltä, mistähän kyseinen bussi mahdollisesti menee.. Ja sehän meni ihan toiselta kadulta.. Mies käski etsiä bussipysäkin jossa lukee nro 2, tai niin ainakin oletettiin, hänen äidinkieli taisi olla jokin muu kuin englanti…

Polkaisimme kyseiselle avenuelle ja bussitolpissa luki vain bussi numero yksi.. Kun sitten oltiin siinä aikamme palloiltu ja kyseenalaistettu taitojamme liikkua julkisilla, kysyimme jälleen joltakin mieheltä mistä mahtaisimme päästä kyseiselle alueelle... Mies sanoi että numero 1 pääsee myös ihan mainiosti, kunhan vaan jäämme oikeassa kohdassa pois.. Noh, johan meitä vähän hymyilytti ja käytiin sen kunniaksi ostamassa jätskit viereisestä kaupasta.. Istuimme bussipysäkin penkille, söimme jätskit ja sieltähän se bussi jo melkein tulikin.. Se oli yllätys, sillä niitä menee sunnuntaina vain kerran tunnissa ja oletimme että edellinen bussi oli juuri mennyt..

Pääsimme määränpäähän! Kysyimme vieressä istuvalta naiselta oikean tienhaaran, jossa jäädä pois bussista. Meitä neuvonut nainen jäi pois samalla pysäkillä joten kysäsimme häneltä minne päin mennä löytääksemme kaupat.. Hän sitten iloksemme ilmoitti ettei kaupat ole auki. Loistavaa, kaikki tämä vaiva ihan turhaa! Kuukaan ei kertonut meille ettei kaupat ole auki sunnuntaina! No sittenhän siinä ihan kulmalla oli pesula, voi kuinka se sattuikin juuri siihen, sillä minulla oli muovipussillinen valkoisia vaatteita mukana, koska niitä ei voi pestä meidän koneessa, sillä siitä ilmaantuu niihin ruosteläikkiä..

Pesula oli ihan ok, sain pyykit pestyä. Mirka kysyi pesulan sedältä kuinka kaukana Mall mahtaisi olla.. Setä kertoi sen olevan reilun kahden mailin päässä ja siinä samalla kävi ilmi että ostoskeskus on auki myös sunnuntaina. Kaksi mailia eli reilu 3 kilometriä, eli ei nyt kuitenkaan ihan kävelymatkan päässä, sillä sattui myös olemaan keskivertoa lämpimämpi päivä.. Tarkoitan keskiverrolla sitä että farkuissa ja puolipitkähihaisessa paidassa oli toisinaan kuuma. Noh mehän keksittiin että otetaan taksi, mutta takseja vaan ei näkynyt. Täällä niitä ei liiku ihan samalla tavalla kuin Nykissä..

Aikamme ihmeteltyä päätimme lähteä samalla bussilla takasin päin. Emme kuitenkaan hypänneet meidän kohdalla pois vaan jatkoimme City Place nimiseen paikkaan. Siellä on ihana ravintola Cheese Cake Factory, jossa ajattelimme syödä ja tilata jälkkäri piristykseksi jokseenkin epäonnistuneelle päivälle herkulliset juustokakku palaset.. Mutta kaikkihan ei ihan mennyt niin yksinkertaisesti kuin olimme ajatelleet.. Ajatteleminen olisi varmaan jo tuossa vaiheessa kannattanut lopettaa kokonaan.. Pääsimme sinne paikan päälle muitta mutkitta, mitä nyt bussissa meinasi jäätyä, ihan älyttömän kylmät bussit täällä! Hyppäsimme ulos bussista ja kävelimme kadun toiselle puolelle katsomaan monelta viimeinen mahdollinen bussi kotiin päin menisi, kello oli jo 3 iltapäivällä. Vaan eipä ollut bussipysäkillä muuta kuin bussin numero, ei hajuakaan aikatauluista joita muilla pysäkeillä oli.

Pääsipä siinä ehkä taas muutama ”paha” sana suusta niin kuin lapset täällä niitä kutsuvat, meillä ei siis ollut hajuakaan monelta pitää viimeistään seistä toljottaa pysäkillä, sillä taksi olisi maksanut about 30 dollaria.. Hienoa! Soitimme suomalaiselle tutulle, että voisiko hän katsoa netistä aikatauluja, mutta kuten arvata saattaa, hän ei vastannut puhelimeen. Meidän molempien käyrä oli siinä vaiheessa jo sen verran korkealla että päätimme lähteä edellä mainittuun ruokapaikkaan asenteella että nyt ainakin syödään hyvin, kyllä me jotenkin täältä päästään kun ollaan tännekin päästy! Ruokapaikka löytyi helposti, ei eksytty kertaakaan! Mutta ruokapaikka oli aivan täysi, tarjoilija kysyi meidän nimeä, siinä vaiheessa kun tajusin hän menneen tarkistamaan onko meillä pöytävarausta, sanoin Mirkalle että nyt mennään ulos täältä, ei todellakaan olisi riittänyt huumori jonottaa pöytää puolta tuntia.

Jäi siis kuulemma herkullistakin herkullisemmat juustokakku palaset syömättä, mutta eipä ole sen koomin tehnyt mieli sinne paikkaan.. Nälkä oli kova joten päätimme mennä johonkin mexicolaiseen ravintolaan.. Se oli oikein miellyttävä kokemus, ruoka oli oikeasti pahaa ja kokiksessa ei ollut ollenkaan hiilihappoja.. Siinä vaiheessa kun yli puolet ruuasta jäi syömättä oli kyllä vallan voittajafiilis, ei tiennyt että itkiskö vai nauraisko!! Toinen asia, joka jotenkin onnistui sinä päivänä oli karkkikaupassa vierailu. Siellä samaisessa paikassa oli pieni karkkikauppa, josta sai itse valita irtsarit pussiin.. Noh karkkejahan ei missään tapauksessa voinut verrata suomalaisiin, laku ja salmiakki  nam nam! gummy bearsit on tullu tutuksi tällä reissulla.. Pienen pieni pussi verrattuna  makuunin mättöön maksoi sellaset 5€, mutta oli meillä parempi olo siellä bussipysäkillä  kun sai vähän herkkuja.. Vähän niin kuin pienet tytöt!! Kolmas asia joka onnistui, oli se ettei missattu viimeistä bussia.. Tai eihän myö tiedetä milloin se olisi mennyt, mutta bussilla kuitenkin päästiin..

Suomalainen tai siis oikeastaan puoliksi suomalainen tuttumme soitti meille takaisin jossakin vaiheessa ja sanoi ettei ollut netin ääressä.. Illan kruunasi vielä torakka tai torakat, joita sitten pyydystelimme illalla kotona.. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, mie oon pyydystäny vaan ihan sellasen pienen harjotuksen vuoksi. Mirka hoitaa ne isommat, mie hoidan varotusäänet ja ovimiehen osuuden.. Ja pesulahan ei osoittautunutkaan ihan niin hyväksi kuin sitä ylistin. Valkosista vaatteista löytyi ruosteläikkiä, onneksi ei kuitenkaan mikään mennyt piloille!
Ei tämä meidän elämä ihan noin ankeaa joka päivä ole ollut!! Tuolloin kyllä tuntu ettei mikään onnistu.. Vasta vietetty viikonloppu oli paljon parempi kuin edellinen ja uusia suunnitelmia on kasapäin!! Tosissaan vuosikin vaihtui! Meillä oli oikein mukavat kekkerit täällä asuvien suomalaisten kanssa, bileet oli Jussin tontilla. Toisaalta meillä oli kyllä ehkä vähän enemmän juhannus kuin vuoden vaihto fiilis, istuttiin notskin ääressä ja nähtiin ehkä yksi vilaus raketeista.. Vaatteissa on vieläkin jokseenkin voimakas savun haju, oliko ne nyt firelogeja vai mitä lie..

Seuraavassa jaksossa luvassa päiväkodin elämää.. Ja mitä ikinä Mirka keksii! :)
Ps, pahoittelen että päivitys on vähän hidasta.. Päästään arkisin koneelle puoli 8-10 suomen aikaa..

Verna