Ehei, emme todellakaan oppineet yhdestä kerrasta!!Menimme myös Miamissa Jazz Hostelliin...saman ketjun paikkaan missä yövyimme New Yorkissa!..neljän hengen huoneen varaustamme ei löytynytkään luottokorttiongelmista johtuen ja hetken hermoja kiristeltyämme saimme tehtyä varauksen 8 hengen huoneeseen. Oli tosin hauska huomata, että New Yorkin jälkeen hermo piti nyt paljon paremmin. Yleisilme hostellissa oli onneksi siistimpi kuin Nykissä ja nyt meillä oli jopa oma wc, suihku ja iso peili huoneessa...niin joskin peittona pelkkä lakana, kun huovat loppuivat puljusta, ja yöllä oli vilu! Huonosti tuli nukuttua siis sekin Jazz Hostel-yöt.
No mutta, aamupalalta emme odottaneet juurikaan muuta kuin muroja...New Yorkista oppineina. Mutta ei, me emme saaneet edes muroja!! tarjolla oli amerikkalaisia pannukakkuja ja siirappia+kahvia (ja minähän en juo kahvia!), nam! Kahdesta pannukakusta toinen lensi kaaressa roskiin ja sitten vatsat "killillään" shoppailemaan! Mieltä piti hieman malttaa, koska apurahoja ei ole näkynyt eikä kuulunut ja budjetti alkaa olla opiskelijamallilla :/
Parit releet tarttuivat kuitenkin matkaan, joskaan ei mitään mitä oli tarkoitus ostaa ja olisi oikeasti tarvinnut... Matkustimme bussilla myös kauemmas ostoskeskukseen. Turisti-infon häiskä kertoi matkan kestävän n.25 min. Istuimme bussissa yli tunnin...ei voi Suomi-tyttö käsittää taas :D Noh, mutta aurinkolasit(minulla) ja kengät(Vernalla) kainalossa söimme vielä kököt salaatit ja hirmu hyvät jätskit ja lähdimme takaisin puuduttamaan takapuoliamme bussiin. Olimme TAAS ihan satavarmoja että nyt osataan mennä oikeaan bussiin ja päästään hostellille...noh, bussi olikin ihan oikea mutta päädyimme Down Towniin, eli emme osanneetkaan jäädä ajoissa pois. Sieltä sitten seuraavalla bussilla takaisin ylös ja matka kesti yhteensä reilusti yli kaksi tuntia, huh!! Onneksi kertalippu bussiin maksaa vain 2$ niin ei harmittanut kuin puutunut pylly.
No mutta, eipä lannistanut reissaajaa laiha ostosreissu, lähdimme kaupungille syömään! Sieltä löytyikin koko katu täynnä jos jonkinlaista ravintelia. Päädyimme valkkaamaan pitsaa ja otimme alkudrinkit, saihan niitä tietysti kaksi yhden hinnalla. Varmistimme vielä, että voimme jakaa tarjouksen, eli yksi minulle, yksi Vernalle ja maksamme vain yhdestä. Tarjoilija kysyi, otammeko sen koon joka näkyy juomalistan kuvassa ja me kiltteinä tyttöinä nyökyttelimme...määrää/kokoa ei oltu ilmoitettu mitenkään, lista ei sisältänyt myöskään hintoja). Aikamme odoteltuamme tarjoilija vinssasi pöytään molemmille ämpärin kokoiset Mangoritat(kuva laitetaan jossain vaiheessa taas)!! Voi pyhät pyssyt! Noh, eihän siinä auttanut muu kuin juoda :D Kippasimme pitsat ja juomat naamariin ja saimme laskut pöytään...25$(eli n. 20€)/drinkki ja molemmista laskutettu!!Nyt jenkit alkaa niin riittää!! Vinkkasimme tarjoilijan pöytään ja Vernan napakka äänensävy ja palava katse saivat tarjoilijan luikkimaan kuitti kainalossa korjaamaan asia. Maksoimme siis vain yhdestä ämpärillisestä :) Puolensa täällä kyllä oppii pitämään!
Siitä sitten takaisin hostellille ja nukkumaan lakanan alle (Verna hyödynsi myös pyyhettä lämmikkeenä). Tänä yönä saimme nukkua rauhassa kahdestaan neljän hengen huoneessa, nice :) Aamulla suunnistimme takaisin Lake Worthiin...bussi-> City Trail (tai mikä ikinä!)-> Metro->Tri Rail-> taksi...kyllä meistä on aikamoisia matkaajia kehteytynyt, saatiin jopa kehuja miekkoselta, joka neuvoi meitä juna-asemalla lippuautomaatin kanssa. Hänellä oli kuulemma mennyt aikaa ennenkuin hahmotti systeemin. Ei me sitten kerrottu että pari harhalaukausta mahtui meidänkin reissuun :D
Mutta juu...nyt mennään kaivelemaan mitä löytyy päiväkodin jääkaapista...palataan varmaankin ensi vuoden puolella eli RIEHAKASTA VUODEN VAIHDETTA JA MUISTAKAA TURVALASIT RAKETTIEN KANSSA!
(Loppuun on vielä ihan pakko kertoa elämämme hienoin salaattikokemus. Olimme ulkona syömässä ja tilasimme alkupalaksi Vedge Saladin...se oli sitten jäävuorisalaatin neljännes pilkkomattomana, päällä loraus kastiketta, homejuustoa, pieniä tomaattikuutioita ja PEKONIA! Siis mitä, salaatti on "vedge" mutta siinä on pekonia :D Noh, miten vaan...)
torstai 30. joulukuuta 2010
maanantai 27. joulukuuta 2010
Vielä vähän lomaa...
Nyt ollaan viikon verran pörräilty täällä Floridassa, Lake Worthissä.. Onneksi meillä on ollu täällä entiset harjottelijat, jotka on perehdyttäny meidät tänne tosi hyvin.. Tiedetään muun muassa miten käytetään jenkkien pyykinpesukonetta, kuivausrumpua ja uunia. Vipu, joka on keittiön tiskipöydän alla on viemäriin juuttuneiden ruuantähteiden murskain ja kaupasta kannattaa ostaa appelsiinimehua jossa ei lue "pulp" kyljessä, eli siis silloin saa appelsiinimehua ilman hedelmälihaa..
Tänää on ollu harmillisen kylmä päivä, lämpötila ei oo noussu yli 13 celsiuksen ja yöllä tais mittari lähennellä nollaa.. Onneksi huomiselle on kuitenkin jo luvassa jotakin 70 Fahrenheittia eli jotakin päälle 20 (jos ollaan oikein ymmärretty).. Kaivataan jo kovasti Suomen ravintoloita ja erityisesti niiden yksinkertaisia laskuja, joissa verot on laskettu valmiiksi loppusummaan, eikä tipeistä tarvitse kantaa sen suurempaa huolta..
Tänään polkastiin lähikauppaan eli Wallgreensille ja laitettiin pyörät lukkoon kaupan eteen niin kuin kuuluukin.. Lukkopa vaan ei enää auennut kauppareissun jälkeen lukuisista yrityksistä huolimatta, joten käveltiin kaupasta kotiin.. Nähtäväksi jää onko pyörät vielä tallessa kun mennään niitä jollakin konstein sieltä myöhemmin tänään hakemaan..
Ai niin, jouluhan se juttu oli josta mun tänne oli tarkotus kirjottaa!! Aluksi ajateltiin että vietetään Joulu ihan vaan meidän kesken, eli siis me 4 suomalaista tyttöä, kotona rentoutuen.. Jotakin pientä suomalaista kuitenkin kaivattiin ja soitettiin meidän suomalaiselle tutulle löytyisikö kaupasta puuroutuvaa riisiä.. Ja sitähän löytyi, tuttavamme oli sen kuulemma kantapään kautta oppinut ja oli mielissään kun sitä häneltä kysyimme, sanoi että auttaa mielellään muissakin vastaavissa asioissa.. Puurosta tuli ihan tosi hyvää, oltiin yllättyneitä itsekin.. Kanelia, sokeria ja voisilmä (Mirka inhoaa voisilmää, minä en) nam nam!!
Ostettiin kaupasta myös sellanen valmis kakkuaines paketti, johon lisättiin vaan vettä, öljyä ja kananmuna.. Oi miten ihana suklainen tuoksu uunista tulikaan.. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että kanamuna oli unohtunut, kun juttelin mamman kanssa aattona skypessä ja kerroin kuinka helppo kakku oli tehdä.. Kanamunapaketti oli kyllä siinä pöydällä muiden ainesten vieressä, mutta yhtään kanamunaa kakkuun ei joutunut.. Kakkuhan on oikein maukasta, sitä on vieläkin meidän jääkaapissa, ainoa haittapuoli on sen hyvinkin mureneva koostumus.. - Noh mitä pienistä!!
Oltiin kaikki tytöt aattona täällä kirkolla vaihtamassa kuulumisia koti-Suomeen, kun pastorin vaimo Leena yhtäkkiä vaan kysyi että onko teillä mitä suunnitelmia illaksi ja eihän meillä ollut.. Leena kutsui meidät kaikki heille syömään perinteistä suomalaista jouluruokaa, ja se jos mikä oli meidän mieleen!! Ja hyvä ruokaa olikin.. Kiitos vielä heille.. Saatiin kaikki vähän joulun tuntua! Mitään sen kummempaa ei sitten Jouluna puuhailtukaan, Joulupäivä, siis päivä jona paikalliset juhlivat joulua, meni meidän osalta ihan kotona lorviessa, niin kuin yleensä Suomessakin, saimme Suomen tytöiltä lahjaksi rasian herkullisia konvehteja ja niitä sitten popsittiin ajan kuluksi, niinhän se yleensä on Suomessakin!! :) Pitää vielä sanoa että Eino Grön piipahti myös tässä kirkolla jouluaattona..
Huomenna lähdetään kahdeksi yöksi Miamiin, halutaan jotain muutakin tältä meidän "lomalta" kuin hengata tulevassa työpaikasamme.. Kovasti pohdittiin että mennäänkö sinne vasta uudeksi vuodeksi, mutta päädyttiin tulokseen että lähdetään yhtä matkaa Minnan ja Essin kanssa, jotka lentävät Miamista aikaisin keskiviikko aamulla New Yorkiin ja sieltä sitten 5 yön jälkeen kotiin SUOMEEN!! Uutta vuotta juhlistetaan sitten jossakin täällä.. Mutta nyt varattiin hostellista vaan 4 hengen huone, jossa ekana yönä ollaan kaikki me jo entuudestaan tutut tytöt, voi kuinka luksusta!!
Miami kuulumisia sitten myöhemmin.. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!! Muistakaa juhlia nätisti!! (:
-Verna
Tänää on ollu harmillisen kylmä päivä, lämpötila ei oo noussu yli 13 celsiuksen ja yöllä tais mittari lähennellä nollaa.. Onneksi huomiselle on kuitenkin jo luvassa jotakin 70 Fahrenheittia eli jotakin päälle 20 (jos ollaan oikein ymmärretty).. Kaivataan jo kovasti Suomen ravintoloita ja erityisesti niiden yksinkertaisia laskuja, joissa verot on laskettu valmiiksi loppusummaan, eikä tipeistä tarvitse kantaa sen suurempaa huolta..
Tänään polkastiin lähikauppaan eli Wallgreensille ja laitettiin pyörät lukkoon kaupan eteen niin kuin kuuluukin.. Lukkopa vaan ei enää auennut kauppareissun jälkeen lukuisista yrityksistä huolimatta, joten käveltiin kaupasta kotiin.. Nähtäväksi jää onko pyörät vielä tallessa kun mennään niitä jollakin konstein sieltä myöhemmin tänään hakemaan..
Ai niin, jouluhan se juttu oli josta mun tänne oli tarkotus kirjottaa!! Aluksi ajateltiin että vietetään Joulu ihan vaan meidän kesken, eli siis me 4 suomalaista tyttöä, kotona rentoutuen.. Jotakin pientä suomalaista kuitenkin kaivattiin ja soitettiin meidän suomalaiselle tutulle löytyisikö kaupasta puuroutuvaa riisiä.. Ja sitähän löytyi, tuttavamme oli sen kuulemma kantapään kautta oppinut ja oli mielissään kun sitä häneltä kysyimme, sanoi että auttaa mielellään muissakin vastaavissa asioissa.. Puurosta tuli ihan tosi hyvää, oltiin yllättyneitä itsekin.. Kanelia, sokeria ja voisilmä (Mirka inhoaa voisilmää, minä en) nam nam!!
Ostettiin kaupasta myös sellanen valmis kakkuaines paketti, johon lisättiin vaan vettä, öljyä ja kananmuna.. Oi miten ihana suklainen tuoksu uunista tulikaan.. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että kanamuna oli unohtunut, kun juttelin mamman kanssa aattona skypessä ja kerroin kuinka helppo kakku oli tehdä.. Kanamunapaketti oli kyllä siinä pöydällä muiden ainesten vieressä, mutta yhtään kanamunaa kakkuun ei joutunut.. Kakkuhan on oikein maukasta, sitä on vieläkin meidän jääkaapissa, ainoa haittapuoli on sen hyvinkin mureneva koostumus.. - Noh mitä pienistä!!
Oltiin kaikki tytöt aattona täällä kirkolla vaihtamassa kuulumisia koti-Suomeen, kun pastorin vaimo Leena yhtäkkiä vaan kysyi että onko teillä mitä suunnitelmia illaksi ja eihän meillä ollut.. Leena kutsui meidät kaikki heille syömään perinteistä suomalaista jouluruokaa, ja se jos mikä oli meidän mieleen!! Ja hyvä ruokaa olikin.. Kiitos vielä heille.. Saatiin kaikki vähän joulun tuntua! Mitään sen kummempaa ei sitten Jouluna puuhailtukaan, Joulupäivä, siis päivä jona paikalliset juhlivat joulua, meni meidän osalta ihan kotona lorviessa, niin kuin yleensä Suomessakin, saimme Suomen tytöiltä lahjaksi rasian herkullisia konvehteja ja niitä sitten popsittiin ajan kuluksi, niinhän se yleensä on Suomessakin!! :) Pitää vielä sanoa että Eino Grön piipahti myös tässä kirkolla jouluaattona..
Huomenna lähdetään kahdeksi yöksi Miamiin, halutaan jotain muutakin tältä meidän "lomalta" kuin hengata tulevassa työpaikasamme.. Kovasti pohdittiin että mennäänkö sinne vasta uudeksi vuodeksi, mutta päädyttiin tulokseen että lähdetään yhtä matkaa Minnan ja Essin kanssa, jotka lentävät Miamista aikaisin keskiviikko aamulla New Yorkiin ja sieltä sitten 5 yön jälkeen kotiin SUOMEEN!! Uutta vuotta juhlistetaan sitten jossakin täällä.. Mutta nyt varattiin hostellista vaan 4 hengen huone, jossa ekana yönä ollaan kaikki me jo entuudestaan tutut tytöt, voi kuinka luksusta!!
Miami kuulumisia sitten myöhemmin.. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!! Muistakaa juhlia nätisti!! (:
-Verna
Fotoi...
New Yorkin poliisi oli kyllä vakuuttavin ikinä :DVapaudenpatsas...ei tainnu olla ihan se kuuluisin versio...luulen...
Ikimuistoinen hostellikokekemus...huh huh :D
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Palmupuun alla...
Nonnih, täällä sitä sitten ollaan! Floridan lämmössä!Tai talvikauden toinen päivähän täällä on mutta New Yorkin viiman jälkeen on ihanan lämmin.
Lento New York, La Guardia -> Florida, West Palm Beach sujui ongelmitta...mitä nyt koneessa oli lauma lapsia ja pari koiraa ulvomassa kilpaa...mutta kuitenkin!New Yorkin loman ja tahtojen taiston jälkeen meille melkeimpä riitti että kone pysyy ilmassa! Lennon jäljiltä saimme kuitenkin huomata yhden matkakumppanimme haavoittuneen vakavasti...tuliterä matkalaukkuni (Mirkan veska siis) oli ilmeisesti jäänyt johonkin mutkaan hihnan väliin tai jotakin, koska siitä oli ulkotasku miltei irti ja muun muassa käsilaukku ja aurinkolasit muussina, mitkä olivat siis sisätaskussa!Muutaman kerran siinä sitten ihan rehdisti suomeksi kiroilin kanssamatkustajien säälivien katseiden alla. Kiitos Delta airlines.
No mutta, matka jatkui lentokentältä kämpälle helposti yhden harjoittelun ohjaajamme kyydissä. Olimme siis tulossa rauhalliselle, joskin hieman syrjäiselle alueelle, jossa asuu muitakin suomalaisia suomalaisen kirkon kyljessä...no ei aivan! Täällä on kyllä ennen asunut suomesta muuttaneita, mutta kun heistä on aika jättänyt, on talot myyty ja...noh, elintaso laskenut. Mutta kirkko kuitenkin on ja esikoulu. Ja ovat jopa siistimmässä kunnossa, kuin kuvittelimme.
Eilen kävimme pomon kyydillä ja kustantamana syömässä hienossa ravintolassa/hotellissa (The Breakers jossa Vernalla oli hieman ongelmia valita ruokaa: kalaravintola ja Verna ei syö mitään mereneläviä), ajelemassa hienostoalueella ja eläintarhassa. Ja nyt Verna huutelee vielä, että Breakersin ruoka oli kyllä tajuttoman hyvää kunhan löytyi kalaton annos. Ja itse lisään vielä että Pineapple martini...huh huh, pelkkää viinaa! Mutta Okeeheelee nature center oli siis tuon mainitun eläintarhan nimi ja siellä asustelee Floridan luonnosta pelastettuja eläimiä, koska ne eivät siellä enää syystä tai toisesta ole selvinneet. Okeeheelee on intiaanien kieltä ja taisi tarkoittaa hiljaisia vesiä tms. Verna sai käärmeistä inhon väristyksiä, mutta itse olin niitä innoissani sorkkimassa. Uskalsin ottaa pienen alligaattorin Alin käteen...laitetaan kuvia tänne kun energia ja aika riittää.
Tänään aamulla sainkin sitten oman osani väristyksistä kun menin aamuseiskalta unenpöppörössä juomaan vettä. Keittiön pöydällä vesikannun vieressä minua kiiluvilla silmillään tuijotti ainakin kahden kilon torakka! Siinä se toljotti ja heilutteli metrisiä tuntosarviaan ja minä miltei laskin alleni! No ei sentään, ehkä oli taas vähän lapinlisää tuossa...mutta oli se isoin tähän asti ja todella toivon että suurin mitä tulen koskaan näkemään... Onneksi Verna oli kertonut, että niitä ei kannata tappaa, koska lajitoverit haistaa murhatun frendin ja tulee joukolla hakemaan sitä. Otin siis kipon, vangitsin torakan sen alle ja painuin takaisin nukkumaan. Heitin elukan sitten herättyäni pihalle eikä se ollutkaan niin iso ja kamala kuin miltä se oli hämärässä näyttänyt.
Tänä iltana olisivat sitten vuorossa suomalaiset kauneimmat joululaulut tässä tien toisella puolen kirkossa. Jos nousisi edes vähän joulutunnelma...se kun ei täällä palmujen alla nyt oikein ole yhtä helppo saavuttaa kuin Suomessa polvia myöten hangessa. Tai tänä jouluna taitaa vertaus "kaulaa myöten" olla kohta kuvaavampi...tänne lätäkön taakse on kiirinyt huhu ennustetusta jouluisesta lumimyrskystä!
Tässä siis päivitys tähän asti. Nyt lähdemme availemaan ääntä iltaa varten...siis Verna avaa, minä olen turpa kiinni kun yskä ei ole edelleenkään hellittänyt...ja kun siis en terveenäkään osaa oikein laulaa niin nautin muuten vaan tunnelmasta :)
-Mirka
Lento New York, La Guardia -> Florida, West Palm Beach sujui ongelmitta...mitä nyt koneessa oli lauma lapsia ja pari koiraa ulvomassa kilpaa...mutta kuitenkin!New Yorkin loman ja tahtojen taiston jälkeen meille melkeimpä riitti että kone pysyy ilmassa! Lennon jäljiltä saimme kuitenkin huomata yhden matkakumppanimme haavoittuneen vakavasti...tuliterä matkalaukkuni (Mirkan veska siis) oli ilmeisesti jäänyt johonkin mutkaan hihnan väliin tai jotakin, koska siitä oli ulkotasku miltei irti ja muun muassa käsilaukku ja aurinkolasit muussina, mitkä olivat siis sisätaskussa!Muutaman kerran siinä sitten ihan rehdisti suomeksi kiroilin kanssamatkustajien säälivien katseiden alla. Kiitos Delta airlines.
No mutta, matka jatkui lentokentältä kämpälle helposti yhden harjoittelun ohjaajamme kyydissä. Olimme siis tulossa rauhalliselle, joskin hieman syrjäiselle alueelle, jossa asuu muitakin suomalaisia suomalaisen kirkon kyljessä...no ei aivan! Täällä on kyllä ennen asunut suomesta muuttaneita, mutta kun heistä on aika jättänyt, on talot myyty ja...noh, elintaso laskenut. Mutta kirkko kuitenkin on ja esikoulu. Ja ovat jopa siistimmässä kunnossa, kuin kuvittelimme.
Eilen kävimme pomon kyydillä ja kustantamana syömässä hienossa ravintolassa/hotellissa (The Breakers jossa Vernalla oli hieman ongelmia valita ruokaa: kalaravintola ja Verna ei syö mitään mereneläviä), ajelemassa hienostoalueella ja eläintarhassa. Ja nyt Verna huutelee vielä, että Breakersin ruoka oli kyllä tajuttoman hyvää kunhan löytyi kalaton annos. Ja itse lisään vielä että Pineapple martini...huh huh, pelkkää viinaa! Mutta Okeeheelee nature center oli siis tuon mainitun eläintarhan nimi ja siellä asustelee Floridan luonnosta pelastettuja eläimiä, koska ne eivät siellä enää syystä tai toisesta ole selvinneet. Okeeheelee on intiaanien kieltä ja taisi tarkoittaa hiljaisia vesiä tms. Verna sai käärmeistä inhon väristyksiä, mutta itse olin niitä innoissani sorkkimassa. Uskalsin ottaa pienen alligaattorin Alin käteen...laitetaan kuvia tänne kun energia ja aika riittää.
Tänään aamulla sainkin sitten oman osani väristyksistä kun menin aamuseiskalta unenpöppörössä juomaan vettä. Keittiön pöydällä vesikannun vieressä minua kiiluvilla silmillään tuijotti ainakin kahden kilon torakka! Siinä se toljotti ja heilutteli metrisiä tuntosarviaan ja minä miltei laskin alleni! No ei sentään, ehkä oli taas vähän lapinlisää tuossa...mutta oli se isoin tähän asti ja todella toivon että suurin mitä tulen koskaan näkemään... Onneksi Verna oli kertonut, että niitä ei kannata tappaa, koska lajitoverit haistaa murhatun frendin ja tulee joukolla hakemaan sitä. Otin siis kipon, vangitsin torakan sen alle ja painuin takaisin nukkumaan. Heitin elukan sitten herättyäni pihalle eikä se ollutkaan niin iso ja kamala kuin miltä se oli hämärässä näyttänyt.
Tänä iltana olisivat sitten vuorossa suomalaiset kauneimmat joululaulut tässä tien toisella puolen kirkossa. Jos nousisi edes vähän joulutunnelma...se kun ei täällä palmujen alla nyt oikein ole yhtä helppo saavuttaa kuin Suomessa polvia myöten hangessa. Tai tänä jouluna taitaa vertaus "kaulaa myöten" olla kohta kuvaavampi...tänne lätäkön taakse on kiirinyt huhu ennustetusta jouluisesta lumimyrskystä!
Tässä siis päivitys tähän asti. Nyt lähdemme availemaan ääntä iltaa varten...siis Verna avaa, minä olen turpa kiinni kun yskä ei ole edelleenkään hellittänyt...ja kun siis en terveenäkään osaa oikein laulaa niin nautin muuten vaan tunnelmasta :)
-Mirka
lauantai 18. joulukuuta 2010
Suuntana, Florida, Lake Worth..
Nyt kun Manhattanin metrokartta ja ylipäätään tämä seutu on jotenkin hallinnassa, on aika heittää vanhat virttyneet talvireleet roskiin ja nauttia kohta paistavasta auringosta. Nyt kun kirjotan näin, ei todellakaan päästä huomenna Floridaan asti, taksit on ehkä lakossa tai Floridassa ainakin sataa kaatamalla.. Voi kyllä olla ettei Helsingin metrot ole mikään ongelma tän reissun jälkeen, mielessä on hyvin elävänä Mirkan tokaisu: kuka piip:in insinööri nää metrokartat on suunnitellu!! Kerran eksyttiin ulos saarelta Queensin puolelle, mutta sehän ei ollut meidän syytä, vaan niiden ihme setien jotka istuu metroasemilla sellasissa kopeissa, sillä näytettiin ihan selvästi niille kartasta mihin oltiin menossa ja löydettiin ittemme ihan väärästä paikasta.. Taksi oli siinä hätätilassa ratkaisu jolla päädyimme takas hostelliin..
Tänään olimme turistibussin kyydissä uptownissa ja paleli muuten vielä enemmän kun eilen, palelemista edesauttoi se että seisottiin ekat puoli tuntia väärällä bussipysäkillä.. Siinä ehdittiin samassa juoda bussiin lämmiikkeeksi ostetut kaakaot.. Uptown oli kokemus jos Downtown oli elämys.. Kierrettiin bussin kanssa West ja East Side Central Parkista sekä Harlem.. Bussista oli mahdollista hypätä pois erikseen merkityillä Tour pysäkeillä ja hypätä takaisin kyytin ihan milloin haluaa.. Harlemissa kukaan ei halunnut jäädä pois bussista, varsinkaan sen jälkeen kun puolet bussin kyydissä istuvista näki kuinka pientä lasta lyötiin, kaiketi paikallinen kasvatusmetodi. Itse emme onneksi nähneet tapahtumaa, mutta havahduimme kun bussi oppaamme huusi kovaan ääneen bussin perästä - STOP!! Huomiomme kiinnittyi myös siihen, ettei kaduilla näkynyt kuin syntyperältään afrikkalaisia. ( en muista virallista termiä)
Ah, söimme tänään ihanassa Bread Factoryssä, nam nam.. Sitä paikkaa suositellaan ihan kaikille!!
Nyt alkaakin jo silmäluomet painamaan joten taidan siirtyä unten maille.. Nähtäväksi jää keskeytyykö uni kun bilehileet saapuvat yöllä baarista.. Huomiseen ja kohti uusia seikkailuita..
Verna
Tänään olimme turistibussin kyydissä uptownissa ja paleli muuten vielä enemmän kun eilen, palelemista edesauttoi se että seisottiin ekat puoli tuntia väärällä bussipysäkillä.. Siinä ehdittiin samassa juoda bussiin lämmiikkeeksi ostetut kaakaot.. Uptown oli kokemus jos Downtown oli elämys.. Kierrettiin bussin kanssa West ja East Side Central Parkista sekä Harlem.. Bussista oli mahdollista hypätä pois erikseen merkityillä Tour pysäkeillä ja hypätä takaisin kyytin ihan milloin haluaa.. Harlemissa kukaan ei halunnut jäädä pois bussista, varsinkaan sen jälkeen kun puolet bussin kyydissä istuvista näki kuinka pientä lasta lyötiin, kaiketi paikallinen kasvatusmetodi. Itse emme onneksi nähneet tapahtumaa, mutta havahduimme kun bussi oppaamme huusi kovaan ääneen bussin perästä - STOP!! Huomiomme kiinnittyi myös siihen, ettei kaduilla näkynyt kuin syntyperältään afrikkalaisia. ( en muista virallista termiä)
Ah, söimme tänään ihanassa Bread Factoryssä, nam nam.. Sitä paikkaa suositellaan ihan kaikille!!
Nyt alkaakin jo silmäluomet painamaan joten taidan siirtyä unten maille.. Nähtäväksi jää keskeytyykö uni kun bilehileet saapuvat yöllä baarista.. Huomiseen ja kohti uusia seikkailuita..
Verna
perjantai 17. joulukuuta 2010
Kaikkeen tottuu!
Nyt on selvitty perjantaihin ja tunnelmat ovat nousseet...eivät nyt ihan kattoon mutta taisi Verna päästää tänään suustaan jopa "voisihan tänne tulla uudestaankin...kesäaikaan". Eli kaikkeen tottuu ja nyt alkaa olla jo todella hyvät fiilikset tästä kaupungista.
Taisimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen vähän vääristä paikoista...tai ei mitään taidettu vaan aloitettiin! Tottakai se oli tiedossa, että tästä kaupungista löytyy likaa ja laitapuolta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt suunnistaa heti ensimmäiseksi Times Squarille ottamaan kunnon annos vilinää ja meininkiä ja katsoa sitten muuta. Sitäpaitsi tämä on loma...ei lomalla halua nähdä liikaa sitä muuta... Itse siis koen lomani alkaneen vasta kun pulpahdimme metrotunnelista ylös Time Squarelle...se oli juuri se kliseinen kuva New Yorkista. Valoja, ihmisvilinää, liikkeitä, ravintoloita... Meillä meni kaksi päivää shokissa mutta onneksi olemme nopeasti toipuvaa sorttia!
Ensimmäiseksi tiistaina kuitenkin poukkoilimme itsemme Downtowniin...siis alamanhattanille metrolla (metrosekoilua on tullut harrastettua sen jälkeenkin ihan tarpeeksi :D ) ja yritimme löytää shoppailupaikkoja ja/tai nähtävyyksiä. Kylmä viima kuitenki tunki luihin asti ja hytisimme itsemme ympäri katuja päätyen esimerkiksi Century 21 outlettiin. Olin googlettanut outletit etukäteen ja tämä suurimmaksi kehuttu oli hirveä pettymys...jäivät sitten outletit käymättä muutenkin. Laukun paino oli molemmilla Helsingistä lähtiessä jo jotakin 18 kilon luokkaa, eli ehkä shoppailua kannattaa harrastaa vasta Floridassa ja heittää vanhat releet kaaressa roskiin!
Vasta tänään hyppäsimme bussin kyytiin vanhalle kunnon turistikierrokselle!..ja hytisimme sielläkin...bussi oli takaosasta avoin eli se oli kiva mutta jäinen kaksituntinen. Me pohjoismaalaisethan olemme kuuluisia siitä, että meillä on kylmät talvet ja osaamme pukeutua oikein. Ehei kuulkaas, ei päde meihin! Todellakaan ole tarpeeksi vaatetta mukana! No mutta, tuli nähtyä sitten Brooklyn bridget sun muut ja myös vapauden patsas kaukaa...hyvin kaukaa. Huomenna olemme urheita jälleen ja otamme samaisella bussilla haltuun Uptownin eli yläosan Manhattanin saaresta, mutta venereissun lähemmäs vapaudenpatsasta jätämme näillä keleillä väliin. Oikein oli kaunis siluetti, se riittänee...
Mitähän vielä...ulkona olemme syöneet parisen kertaa ja ehdottomasti paras oli tänään Planet Hollywood. Siisti mutta rento. Maistuvaa mutta kohtuuhintaista. Suosittelen ihan kaikille Nykin matkaajille! Nam! Hostellillamme ei ole minkäänlaista keittiöjuttua matkaajille...kökön aamiaisen lisäksi olemme siis syöneet ulkona tai hakeneet pienistä deleistä tms. hedelmiä ja patonkijuttuja. Kunnon kotiruokaa on ehtinyt tulla ikävä vaikka reissupäivä on vasta viides!
...nyt taidan vetää peiton korviin, Verna taisi jo lähteä nukkumatin matkaan. Yöjuoksut saavat jäädä meidän osalta Floridaan, sen verran verottaa aikaero ja päiväiset heilumiset kaupungilla. Toivottavasti siis tulee rauhallinen yö...huonekaverit kun vaihtuvat lennosta eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu! Eilen saimme tunnin verran ylellisyyttä ja luulimme jo saavamme viettää yön kaksin koko huoneessa...mutta ei, porukkaa lappasi kuin pipoa ja taas oli tiivis tunnelma! Espanjan frendit vireisestä sängystä ovat yöjalalla eli eiköhän ensimmäinen herätys ole heidän könytessä nukkumaan.
Mutta tätä menoa jatkuu tosiaan enää kaksi yötä, liput Floridaan on jo varattu! Sunnuntaina määränpääksi La Guardian lentokenttä, mistä koneen nokka kohti Floridan West Palm Beachia :D ...siellä tosin on ollut öisin mittari jopa pakkasella (mitä ei ole tapahtunut ainakaan niihin 12 vuoteen jotka harjoittelun ohjaajamme on siellä asunut), mutta eilen oli päivällä lukemat 25! Siitä siis nyt alan uneksimaan ja valmistautumaan vielä huomiseen hyiseen päivään :) New York ei nuku koskaan mutta minä nukun, öitä.
-Mirka
Taisimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen vähän vääristä paikoista...tai ei mitään taidettu vaan aloitettiin! Tottakai se oli tiedossa, että tästä kaupungista löytyy likaa ja laitapuolta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt suunnistaa heti ensimmäiseksi Times Squarille ottamaan kunnon annos vilinää ja meininkiä ja katsoa sitten muuta. Sitäpaitsi tämä on loma...ei lomalla halua nähdä liikaa sitä muuta... Itse siis koen lomani alkaneen vasta kun pulpahdimme metrotunnelista ylös Time Squarelle...se oli juuri se kliseinen kuva New Yorkista. Valoja, ihmisvilinää, liikkeitä, ravintoloita... Meillä meni kaksi päivää shokissa mutta onneksi olemme nopeasti toipuvaa sorttia!
Ensimmäiseksi tiistaina kuitenkin poukkoilimme itsemme Downtowniin...siis alamanhattanille metrolla (metrosekoilua on tullut harrastettua sen jälkeenkin ihan tarpeeksi :D ) ja yritimme löytää shoppailupaikkoja ja/tai nähtävyyksiä. Kylmä viima kuitenki tunki luihin asti ja hytisimme itsemme ympäri katuja päätyen esimerkiksi Century 21 outlettiin. Olin googlettanut outletit etukäteen ja tämä suurimmaksi kehuttu oli hirveä pettymys...jäivät sitten outletit käymättä muutenkin. Laukun paino oli molemmilla Helsingistä lähtiessä jo jotakin 18 kilon luokkaa, eli ehkä shoppailua kannattaa harrastaa vasta Floridassa ja heittää vanhat releet kaaressa roskiin!
Vasta tänään hyppäsimme bussin kyytiin vanhalle kunnon turistikierrokselle!..ja hytisimme sielläkin...bussi oli takaosasta avoin eli se oli kiva mutta jäinen kaksituntinen. Me pohjoismaalaisethan olemme kuuluisia siitä, että meillä on kylmät talvet ja osaamme pukeutua oikein. Ehei kuulkaas, ei päde meihin! Todellakaan ole tarpeeksi vaatetta mukana! No mutta, tuli nähtyä sitten Brooklyn bridget sun muut ja myös vapauden patsas kaukaa...hyvin kaukaa. Huomenna olemme urheita jälleen ja otamme samaisella bussilla haltuun Uptownin eli yläosan Manhattanin saaresta, mutta venereissun lähemmäs vapaudenpatsasta jätämme näillä keleillä väliin. Oikein oli kaunis siluetti, se riittänee...
Mitähän vielä...ulkona olemme syöneet parisen kertaa ja ehdottomasti paras oli tänään Planet Hollywood. Siisti mutta rento. Maistuvaa mutta kohtuuhintaista. Suosittelen ihan kaikille Nykin matkaajille! Nam! Hostellillamme ei ole minkäänlaista keittiöjuttua matkaajille...kökön aamiaisen lisäksi olemme siis syöneet ulkona tai hakeneet pienistä deleistä tms. hedelmiä ja patonkijuttuja. Kunnon kotiruokaa on ehtinyt tulla ikävä vaikka reissupäivä on vasta viides!
...nyt taidan vetää peiton korviin, Verna taisi jo lähteä nukkumatin matkaan. Yöjuoksut saavat jäädä meidän osalta Floridaan, sen verran verottaa aikaero ja päiväiset heilumiset kaupungilla. Toivottavasti siis tulee rauhallinen yö...huonekaverit kun vaihtuvat lennosta eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu! Eilen saimme tunnin verran ylellisyyttä ja luulimme jo saavamme viettää yön kaksin koko huoneessa...mutta ei, porukkaa lappasi kuin pipoa ja taas oli tiivis tunnelma! Espanjan frendit vireisestä sängystä ovat yöjalalla eli eiköhän ensimmäinen herätys ole heidän könytessä nukkumaan.
Mutta tätä menoa jatkuu tosiaan enää kaksi yötä, liput Floridaan on jo varattu! Sunnuntaina määränpääksi La Guardian lentokenttä, mistä koneen nokka kohti Floridan West Palm Beachia :D ...siellä tosin on ollut öisin mittari jopa pakkasella (mitä ei ole tapahtunut ainakaan niihin 12 vuoteen jotka harjoittelun ohjaajamme on siellä asunut), mutta eilen oli päivällä lukemat 25! Siitä siis nyt alan uneksimaan ja valmistautumaan vielä huomiseen hyiseen päivään :) New York ei nuku koskaan mutta minä nukun, öitä.
-Mirka
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
New York, New York..
Lähdimme matkaan maanantaina 13.12.. Auton paksi oli jäätynyt kiinni, joka tuotti hieman haasteita matkapaakasien kuljtukseen, mutta sekin ongelma selvisi sytkärillä ja voimalla. Paksi meni myös avaamisen jälkeen kiinni!! Lento lähti Suomesta 14.20 ihan ajallaan, vaihdoimme Islannissa konetta. Reykjavikin kenttä oli mukavan pieni ja sanotaan että täytyy olla taitava jos siellä eksyy..
Matka tänne Suureen Maailmaan kesti kaikkiaan reilut 10 tuntia. IcelandAir tarjosi halpojen lentojen lisäksi reilun 8 tunnin matkustamisen aikana juomista ja joulupipareita pariin otteeseen, joka sitten ehkä vähän kompensoi sitä edullisuutta. Islanti näytti koneesta katsottuna aika ihanalta paikalta, - voisi joskus mennä piipahtamaan.
JFK oli juuri niin virallinen kun oltiin arveltu, ehkä jopa virallisempi, - sormenjäljet ja tiukka haastattelu miksi ollaan täällä niin kauan. On, se onni että napattiin taksi lentoaseman laidalta, eikä lähdetty seikkailunhaluisina metrolla, ei varmaan vieläkään oltaisi perillä. Matkalla hostelliin näkyi korkeita rakennuksia ja yllättävän paljon ankeaa, harmaata ja toisinaan myös likaista maisemaa, ei sellaista niin kuin leffat ovat antaneet ymmärtää, - tie tullikin oli vallan ränsistynyt laitos.
Pääsimme hostellin pihalle, matkalaukut lensi aika vauhdikkaasti paksista, liekö annettiin riittävästi kuskille extraa, - no tuskinpa sen saman taksin kyytiin enää tällä reissulla eksytään. Hostelli oli hyvin rennon oloinen, musiikki soi ja vastaanottovirkailijat olivat mukavan oloisia, hitto kun tajusivat että meinasivat ekaksi laskuttaa meiltä vain yhden henkilön hinnan.. Pääsimme huoneeseen, laukkujen rahtaamisen jälkeen rappusisssa ja ahtaassa käytävässä. Huoneessa oli kaksi tyttöä pakkaamassa laukkujaan, he katsoivat meitä ilmeillä - olemmeko juuri nyt tulossa tänne? ja mehän olimme. Huone oli ja siis on edelleen hyvin pieni, täällä on 6 kerrossänkyä, eli siis tämä on 12 hengen huone. Kaksi saksalaista tyttöä, jotka pakkasivat laukkujaan, katsoivat meitä toivottomina siksi, koska he pakkasivat tavaroitaan ainoalla paljaalla lattialla mitä huoneesta löytyi ja juuri meidän oli tarkoitus tulla siihen, eli sänkymme eteen.
Huoneessa on turvalokerot pienille tavaroille, niin kuin esitteessä luvattiin, mutta siinä ei kerrottu että, jos todella tahtoo säilyttää tavaroitaan siellä lukittuna, kannattaa ottaa lukko mukaan. Hostellissa on myös suihku, mutta esitteessä ei kerrottu että vain hyvällä tuurilla saatat pestä itsesi lämpimällä vedellä. Huoneessamme on kaksi pistorasiaa, jotka sulassa sovussa jaamme 12 henkilön kesken.
Mirka korjasi äsken mainitsemani kerrossängyn hetekaksi ja käski minun vielä lisätä että tämä paikka ei välttämättä ole paras allergigoille, - tainnut herätä useampaan otteeseen kun olen aivastellut :D
Ensimmäinen yö oli vallan kokemus, tulimme aamulla tulokseen että korvatulpat ja unimaskit ovat tarpeen - niitä näytti muutkin hostellikamut käyttävän. Joku tuli huoneeseen keskellä yötä ja napsautti kaikki valot päälle (toinen huoneemme lampuista on ihan mun tyynyn vieressä), toiset piti kamalaa meteliä jossain seinän takana ja kaiketi 7 tunnin aikaero jotenkin pisti sekavaksi.. Aamupalaksi saamme nauttia muroja maidon kera ja leipää marmeladilla, tarjolla on myös kahvia, teetä ja keitettyjä munia, - ei siis puhettakaan mistään tuoreesta.
Eipä tällä erää enempää.. - Verna
Matka tänne Suureen Maailmaan kesti kaikkiaan reilut 10 tuntia. IcelandAir tarjosi halpojen lentojen lisäksi reilun 8 tunnin matkustamisen aikana juomista ja joulupipareita pariin otteeseen, joka sitten ehkä vähän kompensoi sitä edullisuutta. Islanti näytti koneesta katsottuna aika ihanalta paikalta, - voisi joskus mennä piipahtamaan.
JFK oli juuri niin virallinen kun oltiin arveltu, ehkä jopa virallisempi, - sormenjäljet ja tiukka haastattelu miksi ollaan täällä niin kauan. On, se onni että napattiin taksi lentoaseman laidalta, eikä lähdetty seikkailunhaluisina metrolla, ei varmaan vieläkään oltaisi perillä. Matkalla hostelliin näkyi korkeita rakennuksia ja yllättävän paljon ankeaa, harmaata ja toisinaan myös likaista maisemaa, ei sellaista niin kuin leffat ovat antaneet ymmärtää, - tie tullikin oli vallan ränsistynyt laitos.
Pääsimme hostellin pihalle, matkalaukut lensi aika vauhdikkaasti paksista, liekö annettiin riittävästi kuskille extraa, - no tuskinpa sen saman taksin kyytiin enää tällä reissulla eksytään. Hostelli oli hyvin rennon oloinen, musiikki soi ja vastaanottovirkailijat olivat mukavan oloisia, hitto kun tajusivat että meinasivat ekaksi laskuttaa meiltä vain yhden henkilön hinnan.. Pääsimme huoneeseen, laukkujen rahtaamisen jälkeen rappusisssa ja ahtaassa käytävässä. Huoneessa oli kaksi tyttöä pakkaamassa laukkujaan, he katsoivat meitä ilmeillä - olemmeko juuri nyt tulossa tänne? ja mehän olimme. Huone oli ja siis on edelleen hyvin pieni, täällä on 6 kerrossänkyä, eli siis tämä on 12 hengen huone. Kaksi saksalaista tyttöä, jotka pakkasivat laukkujaan, katsoivat meitä toivottomina siksi, koska he pakkasivat tavaroitaan ainoalla paljaalla lattialla mitä huoneesta löytyi ja juuri meidän oli tarkoitus tulla siihen, eli sänkymme eteen.
Huoneessa on turvalokerot pienille tavaroille, niin kuin esitteessä luvattiin, mutta siinä ei kerrottu että, jos todella tahtoo säilyttää tavaroitaan siellä lukittuna, kannattaa ottaa lukko mukaan. Hostellissa on myös suihku, mutta esitteessä ei kerrottu että vain hyvällä tuurilla saatat pestä itsesi lämpimällä vedellä. Huoneessamme on kaksi pistorasiaa, jotka sulassa sovussa jaamme 12 henkilön kesken.
Mirka korjasi äsken mainitsemani kerrossängyn hetekaksi ja käski minun vielä lisätä että tämä paikka ei välttämättä ole paras allergigoille, - tainnut herätä useampaan otteeseen kun olen aivastellut :D
Ensimmäinen yö oli vallan kokemus, tulimme aamulla tulokseen että korvatulpat ja unimaskit ovat tarpeen - niitä näytti muutkin hostellikamut käyttävän. Joku tuli huoneeseen keskellä yötä ja napsautti kaikki valot päälle (toinen huoneemme lampuista on ihan mun tyynyn vieressä), toiset piti kamalaa meteliä jossain seinän takana ja kaiketi 7 tunnin aikaero jotenkin pisti sekavaksi.. Aamupalaksi saamme nauttia muroja maidon kera ja leipää marmeladilla, tarjolla on myös kahvia, teetä ja keitettyjä munia, - ei siis puhettakaan mistään tuoreesta.
Eipä tällä erää enempää.. - Verna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)