torstai 10. maaliskuuta 2011

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa..

Siitähän onkin vierähtänyt yli kuukausi kun viimeeksi ollaan tänne kirjoteltu.. Aika on vierähtänyt yhdessä hujauksessa, olihan helmikuu lyhyempi kuukausikin, mutta kaiken kaikkiaan kolme kuukautta on mennyt ihan älyttömän sukkelasti..

Helmikuussahan pyörähdettiin Key Westissä eli Floridan eteläkärjessä, josta on 90 mailia Kuubaan. Key West oli oikein mukavanoloinen ja viihtyisä pieni paikka, mutta bussissa vietettiin yhteensä yli 11 tuntia saman vuorokauden aikana, joten jokseenkin alkoi jo paikkoja puuduttmaan. Eli todellakin suositellaan jäämään muutamaksi yöksi!! Sää suosi meitä ja Key Westissä taisikin olla siihen mennessä lämpöisin päivä..

Pyörähdettiin myös Bahamalla, oltiin siellä viikonloppu.. Saatiin perjantai vapaaksi joten lähdettiin jo hyvissä ajoin ja sitten sunnuntai iltana olitiin kotona. Lentää hurautettiin sinne pienellä 19 paikkasella koneella, näkymät lennon aikan olivat aika huikeat. Bahamallehan lähdettiin vain rentoutaam ja ottamaan aurinkoa.. Aurinkohan paistoi ensimmäiset puolitoista tuntia koko reissun aikana, jonka jälkeen satoi ja taivasta peitti paksu pilvikerros.. Hauskaa meillä oli siitä huolimatta, illanviettopaikat eivät olleet yhtään hassumpia!!

Ostoskeskuksissa ja outlet myymälöissä ollaan tietenkin pyöritty.. Se olikin lisälaukun paikka, kun punnittiin laukkuja.. Lake Worthin keskustassa oli pari viikkoa sitten Street Painting Festivals, joka oli hieno kokemus sekin.. Kadut olivat täynnä toisiaan hienompia maalauksia, - onneksi tänä vuonna ei satanut! Työergonomiasta ei siinä hommassa näyttänyt olevan tietoakaan, huh huh!!

Ai niin!! Suomipäivät meinasi melkein unohtua.. Eli tossa parin mailin päässä on Suomi-talo, jossa järjestettiin Suomipäivät.. Siellä oli tansseja ja erilaista ohjelmaa pitkin viikkoa ja huipennuksena oli toritapahtuma, jossa mekin käytiin vierailemassa.. Dumleja olisi ehkä vähän tehnyt mieli, mutta pidettiin pintamme ajatuksella että kohtahan ollaan jo kotona!! Rokkaa ja muurinpohjalettuja oli pakko ostaa!! Kovasti ovat aktiivisia nämä suomalaiset täällä, ihanaa että Suomi-henkisyyttä löytyy täällä rapakon takanakin!! (:

Uskokaa tai älkää, mutta kaksi kertaa ollaan päästy rannalle koko reissun aikana.. Arkipäivisin siihen ei tietystikään töiden puolesta ole ollut mahdollisuutta, mutta ei ole sääherra meitä mitenkään lellinyt.. Kyllä siellä rannalla makoiltiinkin kun se paistoi ja pahemmilta aurinonpolttamilta vältyttiin, mutta molemmilla oli vähän toisenlaiset oletukset ilmojen suhteen.. Ja käytiin uimassa, vaikka hait ovat piirittäneet tätä rannikkoa..

Tiistaina käytiin Florida Panthersien pelissä!! Sitä kovasti toivottiin ja onneksi se onnistui vielä näin viimetingassa, kiitos siitä!! Mahtava kokemus oli sekin, eikä ne viereiset katsojat yhtään ihmetelleet vaikka suomeksi vähän siinä kommentoin peliä, noh ehkä en nyt niin vähääkään.. Mutta tunnelma oli kohillaan ja voitto tuli kotiin!! Kumpikaan meistä ei ole aikasemmin ollut jääkiekkoa katsomassa, ei hullumpi eka matsi!!

Mutta nyt istun viimeistä kertaa ruokatauolla ja yritän miettiä miten tän reissublogin päättäis.. Kaksi tuntia olisi vielä töitä jäljellä ja sitten vikat siivoukset ja laukkujen pakkaukset.. Huomenna Miamin kentältä Dusseldorfiin, siellä 7h ja sitten kotiin Suomeen! 

Ihan älyttömän isot kiitokset kaikille, jotka jollakin tavalla olitte osallisina tässä meidän reissussa!! Niitä ihmisiä kun on niin paljon, joten en käy niitä luettelemaan.. Meille tää oli mahtava kokemus, meidän matkalaukuissa kotiin kulkee shoppailujen ja tuliaisten lisäksi myös paljon muistoja, perspektiiviä niin koulua kuin elämää varten, amerikanenglantia ja eiköhän meidän kolmenkuukauden mittainen lähes aukoton symbioosi Mirkan kanssa jättänyt meihin jonkinlaiset jäljet.. Kiitos Mirka!!

... Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.. Teille laulamme nyt näkemiin..

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Verna!
    Ja kiitos kaikille muillekin "osasyyllisille" ;)
    Vaikka oli olevinaan välillä niin kivikkoista niin itkuhan siinä tuli lapsia halaillessa ja hyvästellessä...oivoi, ikävä tulee vielä monta kertaa!!
    Mutta nyt nokka kohti uusia haasteita, välillä menneitä muistellen...
    Onneksi on jo Amerikanmuisteluillasta vähän supistu :D

    VastaaPoista